Puoli pulloa tiskiainetta ja ... (pääh)

Nyt alkaa olla jo vähän toinen jalka lentokoneessa. Toisenkin jalan lähtöön on enää yksi työpäivä ja kaksi yötä. Eli melkein kuin Suomessa olisi. Juuri sopivasti, täällä on nimittäin tullut jo hyytävän kylmä. En tiedä onko tilanne Suomessa parempi, mutta aina voi toivoa parasta.

Puolen vuoden Belgia-oleskelu ei ole tehnyt Belgia-asiantuntijaa. Kun tuo kieli ei oikein taivu, paikallisuutisia lukee lähinnä Hesarista. Eli ei nyt niin paljoa. Vähän aikaa sitten Belgia oli myytävänä eBayssa, ja samalla sain tietää (edelleen siitä Hesarista), että täällä on poliittinen kriisi. Valloonit ja flaamit ei tahdo leikkiä samalla hiekkalaatikolla, eivätkä ole saaneet hallitusta aikaan.

Viime päivinä on alkanut kovasti ilmestyä Belgian lippuja talojen ikkunoihin ja parvekkeille roikkumaan. Joka yö niiden määrä tuntuu ainakin tuplaantuvan, parhaissa taloissa varmaan kolmasosassa ikkunoita on sellainen. Syystä ei ole havaintoakaan, paras veikkaus on jonkinnäköinen kannanotto Belgian yhtenäisyyden puolesta. Mahdolliset paremmin tietävät saavat valistaa. Tämä Bryssel on tietysti tämmöinen sekoitus, kun ei kuulu kumpaankaan, joten kai tällä voisi yhtenäisyyttäkin kannattaa. Epäyhtenäisyys tarkoittaisi kai sitä, että olisi Vallonia, Flanders ja Bryssel-niminen kaupunkivaltio. Tulisi heti monta uutta vierailtua maata.

Rupesin tuossa sunnuntaisella Antwerpen-junamatkalla ynnäilemään perinteisiä "xyz lukuina" -tilastoja. Vähän kuin lehdet kirjoittaa aina kaikista isoista tapahtumista – todella omaperäisesti ideoiden – kuinka monta kiloa perunoita ja kuinka monta kilometriä kaapelia on käytetty.

No, en käynyt kuin (?) kahdeksassa maassa ja vain kahdella mantereella, mutta töitä tein sentään lähemmäs 20 eri kansallisuuden edustajan kanssa, näissä sentään päästään jo neljään mantereeseen. Siihen vielä voi vajaan kymmenen kansallisuutta lisätä matkoilla tai vapaa-aikana tavatuiksi, ja sitten onkin jo kaikki mantereet kasassa. Paitsi Antarktis, jostain syystä täällä on vähän vähemmän noita pingviinejä töissä. Ne on kai sitten Espoossa, eivät varmaan ole IT-osaajia.

Mutta ei tämä hassumpaa kokemusta ole, ei itselle eikä töissä hyödynnettäväksi. Ja toki puolessa vuodessa ehtii tarttua aika lailla kaikenlaista muutakin, etenkin kun on uusissa kuvioissa ja pyörii kovasti ympäriinsä. Ranskaa en montaa sanaa enempää oppinut (laiska!), hollantia vielä vähemmän (no se nyt olisikin jo epäilyttävää), mutta englannin kanssa on tapahtunut aika paljon rutinoitumista ja edistystä. Alussa joutui useimmiten esimerkiksi puhelimen luuria nostaessaan ajattelemaan, että hmm, nyt pitäisi ruveta puhumaan vieraita kieliä – nykyään se luurin nostaminen vaatii yleensä enemmän keskittymistä.

Tämä varmaan onkin sitten viimeinen kirjoitelma täältä hajaannuksen maasta, yritän paeta ennen kun nämä alkavat kaivaa astaloita esiin, heittelemään toisiaan simpukoilla ja ranskalaisilla sekä ampumaan toisiaan majoneesilla. Yllättävän hyvin olen jaksanut kirjoitella, vaikka lopussa pienehkö notkahdus onkin viestimäärään tullut.

Nyt kun pavunvarsi peruuttaa takaisin kotisuomeen, papujen tuotantokin luultavasti päättyy. Suomeksi, kiitos ja kuulemiin.