ksPrs

Tämä blogikirjoittelutahti on alkanut näemmä hiipua viime aikoina. Toisaalta, mitäpä sitä vanhoja toistamaan. Vaikka muutaman päivän on nyt kyllä ihan tavallisesta poiketen ollut semi-lämmin ja miltei sateeton sää. Siitä olen nautiskellut asianmukaisesti sisällä pysymällä, kun jonkin sortin syysflunssa pääsi yllättämään tuossa tiistain korvilla. Pari päivää oli aikamoista jumitusta, joskin ihan töissä olin ja töitäkin tein. Nyt on onneksi jo kohtuullisen hyvä olo, sillä huomisen 9+1 tunnin lentomatka ihan tukossa ei jotenkin kuulostanut kivalta ajatukselta...

Kotiinlähtö on jo siirtynyt jääkaappi- ja ostosoptimointiin. Kun seuraavat viisi päivää on tuolla Keskilännessä, ja sen jälkeen onkin enää viikko täällä, pitää yrittää vähän miettiä, mitä viitsii enää ostaa. Tähän mennessä pisimmän pohdiskelun kävin suodatinpapereiden kanssa, ne kun pääsivät loppumaan muutama päivä sitten. Kovin montaa en enää olisi tarvinnut, kun yleensä kahvia tulee kotona juotua lähinnä viikonloppuisin. Ostin silti. Täytyy sitten jäljelle jäävän omaisuuden kanssa pitää joku huutokauppa tänne vielä hetkeksi jäävien traineekollegoiden kanssa.

Jottei ihan menisi arkiseksi pintaliidoksi tämä bloggailu, ajattelin tässä jakaa kanssanne muutaman viime aikoina sydäntäni lähellä olleen filosofishenkisen pohdiskeluaiheen. Nämä pääsevät lähes samalle tasolle kerran akvaarion ääressä kuulemani "käyvätkö kalat pinnalla hengittämässä" -pohdiskelun kanssa.

Viking XPRS. Hesarin mukaan laivan nimen loppu tulee sanasta experience. Mikä ei nyt ihan ensimmäisenä kyllä tullut mieleen. Olen yrittänyt pari päivää pohtia, miten ihmeessä tuo äännetään. Jos sanoo express, se on aika kaukana kokemuksesta. Jos taas yrittää sanoa jotenkin kirjoitusasun mukaan, laivalle, lipunmyyntiin ja asiakaspalveluun tarvitaan puolankielentaitoista henkilökuntaa. "Hyvät matkustajat, tervetuloa m/s Viking Ksrsp – anteeksi, Krpsrs – anteeksi, ksprsille." Mun paras arvaus olisi painottaa p:tä, jolloin siitä tulisi ksPrs. Kuulostaa lähinnä siltä rumpuääneltä, joka kuullaan yleensä hyvän vitsin jälkeen. Tai joltain armeijan kevytsuolaPuuroriisisekoitus-lyhenteeltä. ksPrs.

Betoniauto. Käykö betoniautonkuljettajille ikinä niin, että on kiire kotiin ja sementit jää vahingossa autoon viikonlopuksi? Tai auton pyöritys- ja kippilaitteet hajoavat täydessä lastissa? Mitäs sitten tehdään? Miten se järeähkö valumuotti saadaan tyhjäksi? Ja ennen kaikkea mitä sille jättiläismäiselle betonivalokselle tehdään? Älkääkä kysykö, mistä tämä pohdinta lähti liikkeelle. En tiedä, enkä muista. Enkä haluakaan tietää tai muistaa. Aivojen suojamekanismit toimivat...

Lisäksi voin kertoa vielä parin yön takaisesta unestani, joka ehkä asettaa mielenterveyden nykytilan (lopullisesti) hieman kyseenalaiseksi. Näin nimittäin unta, että johonkin prosessikaavioon piti väkisin lisätä kasa pallukoita, jotka eivät ollenkaan kuuluneet sinne. Vaikka kuinka vänkäsin ja vänkäsin, että ei näitä voida tänne laittaa, ei auttanut. Välillä tuntui, että heräsinkin, mutta yhä vaan piti lisätä ne pallukat sinne. Mutkuneeikuulusinne...

Asiaa ehkä selittää, että siinä vaiheessa 8+ tunnin prosessikaaviontuijottelutyöpäiviä (kyllä, yhdys sana) oli takana ehkä 6–7. Yleensä siis teen päivän aikana kyllä muutakin, mutta nyt vähän on ollut paino tuolla alueella.

Tästä voikin sitten lähteä sujuvasti toiselle mantereelle tavaamaan niitä samoja kuvia ja ihmettelemään, mitä ihmettä olen niitä piirtäessäni ajatellut. Ja kuuluisivatko ne pallukat kuitenkin sinne?