Heeellouuu. Thiis aiis Moouuliiin. Hau aar juu duuin? Kaikki stereotypiani amerikkalaisista ovat kadonneet. Totaalisesti. Ne ovat nimittäin osoittautuneet tosiksi. Kuusinkertaisesti. Ehkä Amerikka-kokeilujen aloittaminen täältä Keskilännestä ei ollut kaikkein paras idea...
Lennot osuivat eilen lähes kohdilleen, joten matkaan kotiovelta hotellille ei mennyt kuin 16 tuntia. Toisin kuin Lontoon kautta matkanneella kollegalla, jonka kaikki lennot (paitsi tietenkin se viimeinen) olivat jumissa, ja joutui sitten tulemaan taksilla Chicagosta viimeiset 300 kilometriä. Flunssakin on onneksi jo kadonnut melkein kokonaan, eikä lentelyä häirinnyt.
Matkustelun päälle olikin sitten hyvä vetäistä sellainen amerikkalais-italialaisen ravintolan mukava parin pikku jättiruokalajin yösnack, noin kello 20 eli vatsan aikaa kello 03. Ravintolasta hotellille tullessa alkoi olo olla jo vähän hämmentävä, epäilin että rannekellon yhdeksän (04.00) tarkoittaa aamuyhdeksää, mikä ei sinänsä ollut erityinen ihme, kun oli 20 tuntia jo ollut hereillä. Mutta kerrankin kuudelta (13.00) herääminen sujui miltei sujuvasti!
Tämä hotelli on jokseenkin hillitön. Muuten vähän tällainen – no – ihan siisti, muttei mikään erikoinen. Tai siis nimenomaan erikoinen. Sisustus on ihan hillitön. Aulassa on keinotakka (tietysti!), puoli korkeasaarellista täytettyjä villieläimiä (no totta kai!) ja muutenkin ollaan vähän, tai paljon villin lännen tematiikassa (mitäpä muutakaan?), huoneita myöten. Aamiainen on (luonnollisesti) kovin donitsipainotteinen. Vieressä kulkee kyllä mukavasti Mississippi.
Nyt voisi alkaa hiihdellä nukkumaan, huomenna on herätys taas lähes kukon kiekuessa eli joskus kuuden maissa. Näillä on täällä kumma tapa aloittaa työnteko hirmu aikaisin. Kahdeksan on näille melkein jo myöhä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti