Viime päivät on töissä ollut melkoista ruuhkaa. Ei nyt sentään viikonloppua, mutta noin muuten. Viimeiset viisi työpäivää olen tuijotellut prosessikaavioita luokkaa 8–9 tuntia päivässä. Ja siirrellyt palikkaa, viivaa ja pallukkaa, sekä ihmetellyt mikä minkäkin tarkoitus ylipäänsä on.
Ensi viikon workshop Ameriikan maalla vaatii nimittäin pieniä valmisteluja, ja plussaa olisi tietysti, että materiaalit olisivat saatavilla jo reilusti etukäteen. Omien, reilun kymmenen kaavion lisäksi olen antanut trainee-tason konsultaatioapua (huippuluokkaa siis!) vähän laajemmallekin joukolle ja muotoillut uuteen, uljaampaan uskoon toista sataa sivua prosessikuvioita. Tai no osa odottaa vielä huomista. Ja keskiviikkoa. Kenties myös torstaita ja perjantaita.
Milloinkohan sen oman varsinaisen projektin saattaisikaan loppuun... tarvitsisi nimittäin vielä vähän lihaa (tekstiä) luiden (kaavioiden) ympärille. Ja alkaa viikot loppua. Ensi viikko menee käytännössä kokonaan Atlantin tuolla puolen, sitten onkin enää viikko jäljellä. Niin se aika rientää. Niisk. Ehkäpä siis tämän, seuraavan ja sitä seuraavan viikon aikana. Luulen, kuin myös toivon.
Ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä, kahdeksan tunnin kokous kaavioita tuijotellen ja muokkaillen vie mehut ihan tehokkaasti. Tosin ei siihen sitä kokousta ympärille tarvita, riittää ihan se tuijottelu ja muokkailu. Huomenna: uudestaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti