Matkoilla.

Uudelleen hei Nizzasta. Tällä kertaa vähän iloisemmin lausuttuna. Illan 1,5 tunnin ja yön 11 tunnin unet auttoivat ja kuume katosi, joten tänään uskalsin iltapäivällä jo lähteä kevyelle kaupunkikierrokselle. Kierroksesta tuli vähän suunniteltua pitempi, useamman tunnin mittainen, mutta lähinnä sellainen köpöttelykierros. Kovin kovaa en uskaltanut juoksennella, kun kuitenkin on vasta ensimmäinen kuumeeton päivä.

Sää on täällä nämä pari päivää ollut sangen maltillinen, ehkä 25-30 astetta. Varsinkin tänään on ollut myös hiukan utuisaa, joten aurinko ei (onneksi) helota ihan täysillä. Lisäksi tuulee mukavasti. Respan setä tuossa kyllä valitteli, että täällä pitäisi olla heinäkuussa 35 astetta. Mutta toisaalta heinäkuuhan alkaa vasta huomenna...

Edellisen käynnin perusteella ajatelluista alueista osa jäi nyt reitin keventämisen takia näkemättä, mutta kaikenlaista kivaa näin kuitenkin. Nizzassa on myös vanhan linnoituksen rauniot, jotka olin ajatellut käymässä katsomassa. Rauniot ovat vieläpä melkoisella mäellä (mikä yllätys!), joten myös kohtuullisen hyvä näköala oli odotettavissa.

Kun kuitenkin olin jonkin aikaa kierrellyt jo ennen linnoitukselle suuntaamista, aloin epäillä, että kiipeilyn jättäminen väliin voisi olla hyvä idea. Onneksi löysin sattumalta hissin, joka vie kukkulalle. Ranskan kielen taitoni on siis ilmeisesti kehittynyt viimeisen kolmen kuukauden aikana, kun älysin ihan kylttien perusteella, että tämä on hissi, joka vie linnoituksen luo. Kaikki Eiffel-tornin jonottajat, ilmainen vinkki: tulkaa tänne! Hissi edestakaisin maksoi vain 1,10 euroa, eikä jonoa ollut lainkaan. Kysynnän ja tarjonnan laki ja silleen. Näköala mäeltä oli kuitenkin jokseenkin saman tyyppinen kuin sieltä rautahäkkyrästäkin, ja siitä sai nautiskella rauhassa, luonnon keskellä.

Ensi yönä (kellonaikaa en ole laskenut, mutta veikkaan alkuyötä) taitaa muuten tulla Brysselin-oloni puoliväli vastaan. Vietän merkkipäivää matkoilla. Niin se aika rientää!

Lähden taas alakertaan julkistelemaan raapustuksiani, sitten takaisin huoneeseen huilailemaan ja tuijottelemaan televisiota. Toivotaan, että Eurosportilta tulee jotain fiksua, koska en enää hirveän paljoa jaksaisi seurata jatkuvaa tilanneseurantaa Lontoon autopommeista ja Glasgow'n lentokenttäpalosta...

Huomenna yrityksenä päästä vaikkapa Monacossa käymään!

Traineepoika sairastaa

Hei Nizzasta. Tämä viikko on ollut vähän tavallista haastavampi ja vaihtelevampi, joskaan ei kovin hyvässä mielessä. Tänään vuorossa siis lähinnä valitusta... Huomasin nimittäin tiistaiaamuna olevani kuumeessa, joskin vielä aamulla aika miedossa. Lähdin käymään töissä, ja ennakkoarvailujen mukaan 1,5 tunnin työpäivän jälkeen nenä kääntyi kohti kotia ja peiton alustaa.

Koska tarvitsin vapaata töistä, tilasin lääkärin. Belgiassa julkinen terveydenhuolto on tuntematon käsite ja lääkäri tulee käytännössä samalla hinnalla kotiin kuin huoneeseensa, joten tilasin kotilääkärin. Suositusten perusteella vielä suomalaisen, kommunikointi taudinkuvasta ranskaksi ja/tai hollanniksi olisi voinut olla haastavahkoa. Lääkärimaksusta kai pitäisi saada takaisin ainakin osa, jos osaa ja jaksaa hakea. Kela on siis vastaanottanut kirjelmäni ja olen päässyt turvattomuuden tilasta takaisin Suomen sosiaaliturvan piiriin. Huraa!

Hassua tässä on se, että muita oireita kuumeen lisäksi ei ollut, joten en maanantaina osannut yhtään edes aavistaa tulevani kipeäksi. Lääkärikin koputteli, kurkki ja kuulosteli, mutta ei mitään poikkeuksellista vikaa oikein löytänyt. Ikävää tässä oli se, että torstaina oli suunniteltu lähtö Nizzaan, ensin pariksi päiväksi töihin ja sitten viikonlopuksi lomailemaan.

Keskiviikkona ja torstaiaamuna olo oli aika paljon parempi, vaikka lämpöä vielä olikin, joten päätin lähteä. Lento ei tuntunut missään, ja muutenkin torstai meni ihan kivasti. Illan vietin kyllä lähinnä hotellihuoneessa tennistä ja BBC Worldia katsellen sekä nukkuen. Etenkin kun hotelli oli lentokentän lähellä, eli kaupunkikaan ei ollut ihan kulmalla.

Tänään aamulla luulin jo olevani melkein ok, mutta iltapäivällä takapakki yllätti ja kuume nousi taas. Eli nyt makailen hotellihuoneessa, tällä kertaa lähempänä keskustaa, ja katselen CNN:ää ja rantalentopalloa. Ja nukun. Telkkari on huonompi kuin eilen... Langaton verkko valitettavasti toimii vain aulassa, joten ei ihan koko aikaa voi siellä lojua.

Tässä kohtaa saan kyllä kiittää laiskuuttani, mukavuudenhaluani ja ennakkoluuloisuuttani, kun otin privaattihuoneen halvahkosta ho(s)tellista, enkä ole kuudentoista meksikolais-/suomalais-/japanilaisteinin kanssa samassa huoneessa. Toivottavasti tästä huomiseksi vähän tokenisi, niin ei ihan huoneessa kököttelyksi menisi. Ainakin kevyen kaupunki- tai lähikaupunkikierroksen voisi yrittää tehdä. On nimittäin vähän tylsä tulla Nizzaan asti sairastamaan, vaikkei nyt kovin kallista onneksi ollut, kun lennoista ei tarvinnut itse maksaa. Ja eipähän tarvi kärsiä aurinkolasien kotiin unohtumisesta niin paljoa...

Plussaa edelleen siitä, että muita oireita ei ole, joten olo on kuumeesta huolimatta ihan kohtuullisen hyvä *koputtelee kaikkia hotellihuoneen puupintoja, terkkuja naapureille*. Mukavoittaa myös lentomatkailua.

Päätän sairauskertomukseni ja lähden alakertaan julkaisemaan tätä. Toivottavasti kohta on jotain muutakin kerrottava...

Onpas kiva aurin... öö... monsuuni!

Belgian sää on pikku hiljaa alkanut muuttua belgialaiseksi. Aivan liian belgialaiseksi. Pelkään, että se muuttu vielä belgialaisemmaksi, sillä sateettomasta huhtikuusta on tultu vain alaspäin.

Kun Suomessa sataa, sataa yleensä kolme päivää. Jos Suomessa sataa pitkään, sataa kolme viikkoa. Belgiassa kolmen tunnin sade on jo pitkä. Vartti on normaalimpi jakso. Mutta kun sataa, sataa oikeasti. Kovaa. Vaakasuoraan, pystysuoraan, vinottain. Ylhäältä alas, alhaalta ylös. Palokunta olisi kateellinen vedenpaineelle. Tänään paikallinen ilmojenhaltija yltyi jälleen varsinaiseen huippusuoritukseen.

Vaihteleva sää tarjoaa mahdollisuuden hyviin, brittityylisiin messengerkeskusteluihin toimiston sisällä.

Jaakko sanoo:
Kato, juhannus!

Jokumuu sanoo:
Hillitön monsuuni...

-- 20 minuuttia kuluu --

Jokumuu sanoo:
Onpa kiva auringonpaiste

Jaakko sanoo:
Ja sininen taivas. Kyllä Belgian kesä on mukava...

-- 20 minuuttia kuluu --

Jokumuu sanoo:
Mikä trombi tänne iski?

Toistetaan useita kertoja.

Tällaisessa säätyypissä on se hyvä puoli, että jos kotiinlähtökeli ei houkuttele, voi kirjoittaa vaikkapa sähköpostin ja hoitaa pari muuta pikku juttua, ja sitten lähteä auringonpaisteessa. Haastavaa on se, että pitäisi yritää ajoittaa sateeton aika 15–20 minuutin ratikkamatkan päähän. Eikä pysäkillekään tietty ole kiva uiden mennä.

Tänään katsoin ratikan ikkunasta juuri sen sukeltaessa metrotunneliin päätepysäkille: kas, sininen taivas. Kävelin metroaseman läpi (2 minuuttia) ja katso: sataa! Kävelin metrolaiturille ja matkustin yhden pysäkinvälin – sininen taivas ja aurinkoista. Hämmentävää tässä oli, että ehdin vielä käymään kaupassa ja kävellä kotiin, enkä kastunut.

Tule takaisin huhtikuu!

Yöllisen yön maa

Havaitsin äsken, että messengerissä on tällä hetkellä online-tilassa melkein pelkästään ihmisiä, jotka eivät ole Suomessa. Outoa, ei uskoisi, että ihmisillä on näin juhannusaatonattoiltana muuta tekemistä kuin istua koneen ääressä. Hmm.

Täällä(kään) nämä eivät ymmärrä hyvän päälle, ja niinpä huominenkin on ihan normaali työpäivä. Tässä samalla tajusin, että leveysasteet ihan oikeasti näkyvät, täällä ei mitenkään huippuvaloisaa ole, vaikka iltojen pitäisikin olla valoisimmillaan. Nyt vähän ennen kymmentä on vielä melko valoisaa, mutta eiköhän tuo tässä kohtapuoleen ala pimentyä. Pyh ja pah.

No, onneksi tulee Suomen kesääkin haisteltua parin viikon päästä, kun tulen kolmeksi päiväksi Suomeen töihin, ja väliin osuu viikonloppu. Jostain syystä suomalaisia on aika vaikea tavata heinäkuussa (en ymmärrä), siksi piti jakaa nuo työpäivät kahdelle viikolle. Ei sillä että tuo haittaisi...

Ehkä sitä voisi jotain juhannustunnelmaa rakentaa, vaikka jollain spontaanilla juhannuskokolla. Tuohon Euroopan neuvoston eteen jos sen nakertelisi, voisi saada kansainvälistäkin näkyvyyttä näin huippukokouksen aikaan... harmi vaan, että huomennakin tosiaan on se työpäivä. Muuten voisi!

Hyvää juhannusta niille, jotka sellaista viettävät! (vaikka ettehän te tätä lue ennen kuin on jo arki taas...)

Houraileva Visio ja muita pieniä tarinoita

Yksi viikonloppu sitten taasen vierähti. Tällä kertaa täällä oli perjantaina bussillinen bochumilaisia, josta sitten Pia jäi koko viikonlopuksi. Huikeita laiskotusaaltoja uhmaten pääsimme kuin pääsimmekin sunnuntaina Gentiin asti. Gent oli ihan hauskannäköinen pienehkö kaupunki, melkoisen vanha myös. Kaupunkikuvassa ainakin linnoja, kanavia ja valtavia kirkkoja. Jos taas pari kuvaa joskus myöhemmin tänne tupsahtaisi.

Perjantai-iltana puolestaan nähtiin melkoisen hämmentävät pirskeet. Perjantaina oli ilmeisesti jonkinlainen tuulivoimapäivä ja EU-komission edustalla oli tuulivoimabileet. Viereiseen liikenneympyrään oli rakennettu tuulimylly, ja komission pihalla oli väkeä heilumassa jonkinnäköisen konepainoitteisen jytkeen äärellä. En yritä määrittää genreä, ei tule mitään kuitenkaan. Sitä en kyllä vieläkään ymmärrä, miksi play-nappulan painajille pitää rakentaa sellainen sinfoniaorkesterikaliiperin esiintymislava? (tällä lausunnolla kerää kovasti pisteitä tietyissä piireissä...)

Microsoft sen sijaan on viikonlopun aikana ollut vähän meitä ahkerampi. Koneellani olevaan Visioon oli kehitetty ominaisuus, joka estää tallentamasta Visio 2002 -muodossa olevaa tiedostoa Visio 2002 -muotoon. Visio 2003 -muoto kyllä onnistuu. Hauskaa sinänsä, että tuossa tiedostossa on pitkälti mun 2,5 kuukauden työn tulokset, ja tuota vanhempaa muotoa pitäisi käyttää, että muutkin pääsevät siihen käsiksi. Outoa on se, että virheilmoitukseksi tulee "unexpected end of file". Tallentaessa?!?! Avatessa vielä jotenkin ymmärtäisi...

Suurta paniikkia ei tullut, koska tiedot ovat kyllä tallessa, väärässä formaatissa tosin. Uuteen formaattiin muuttaminen saattaisi sujua kopipasteamalla puoli päivää, mutta pelkään, että sama ongelma toistuu. Siispä soitin helpdeskiin, josko osaisivat auttaa. Reilussa tunnissa sain langan toisessa päässä olevan intialaisen ymmärtämään, ettei hän ymmärrä asiasta mitään. Toivottavasti lähipäivinä jostain löytyy joku, joka aiheesta jotain tietääkin.

Mä en välttämättä ole kyllä helpdeskin suosikkiasiakas. Mun ongelmat kun on yleensä vähän vaativampia kuin "miten asennan verkkotulostimen koneeseeni", ja yleensä myös sen verran spesifejä, että tiedän asiasta paljon puhelun toista osapuolta enemmän. Linjan toisessa päässä tuntuu kuitenkin välillä olevan käsittämättömän vaikea myöntää, että on ihan pihalla koko aiheesta. Sen sijaan kokoushuoneen varausongelmat voi yrittää korjata muuttamalla varaussähköpostin fonttia tai Visio-tallennusongelmat rullailemalla ruutua ja piirrossivuja edestakaisin. Hyvä keino on myös luoda viisi testikokousta identtisillä asetuksilla tai tallentaa tiedosto varmuuden vuoksi 10 kertaa samalla tavalla, jos vaikka jollain kerralla onnistuisi!

Loppuun täytyy vielä vähän kehua itseään: työn tulokset nimittäin näkyvät jo!

Onneksi on Posti!

Postilla on sellainen hirveän näppärä uudelleenohjauspalvelu, jolla postit saa uuteen tai tilapäiseen osoitteeseen, maksaa muutaman euron kuussa. Ulkomaillekin toimii samalla hinnalla, mutta perille tulevat vain kirjeet. Olen sitä joskus Suomessa käyttänyt, ja niinpä päätin sen nytkin tilata. Hieman skeptinen kyläl olin, koska Suomessakin on tuntunut olevan ylitsepääsemätöntä ohjata kirje oikeaan paikkaan. En ollut suotta.

Kevään aikana on jonkin verran postia tullut perille, mutta jotenkin oudon vähän. Ainakin esitäytetty veroilmoitus, (ensimmäinen, eli suhteellisen olennainen) luottokorttilasku ja kaikki tiliotteet ovat kateissa. Eivät ole kyllä menneet Suomenkaan osoitteeseen, sen puoleen. Asiasta sähkökirjelmöin Postille pari viikkoa sitten, asia lienee tällä hetkellä selvitettävänä. Tai "selvitettävänä". Pitkävedon pistäisin jälkimmäiselle.

Tänään olikin sitten iloinen yllätys, postia! Kirjeitä ihan kaksin kappalein. Vakuutusyhtiö muisti toisella huomautuslaskulla ja tiedolla siitä, että kotivakuutus irtisanotaan viiden päivän päästä. Kela ystävällisesti ilmoitti, että olen poistettu Suomen sosiaaliturvan piiristä, koska olen ilmoittanut ulkomaille muutosta, mutta en ole toimittanut pyydettyjä selvityksiä. Nice.

Puutelistaan siis voidaan lisätä ainakin vakuutusyhtiön lasku, vakuutusyhtiön ensimmäinen muistutuslasku sekä Kelan lisätietokyselyt. Mitä lie muuta. Toisaalta ei ole viesti Kelaankaan ihan mennyt perille, koska ilmoitin kyllä olevani pois vain puoli vuotta, jolloin sosiaaliturva pitäisi säilyä...

Vika voi tietysti olla Belgiankin postissa, mutta jotenkin syyttävä sormi vipajaa kallistumaan Suomen suuntaan, ihan jo aiempien kotimaisten kokemusten pohjalta. Lisäksi suoraan Belgian osoitteella lähetetty posti, esimerkiksi tänne kääntämäni Image, on kyllä tullut ihan kiltisti perille. Ja luulis, että osaavat kotimaassaan postia jakaa. Vaikka luulis kyllä, että jos myy postinkääntöpalvelua, osaisi sen myös toimittaa.

Suurta vahinkoa ei vielä (tietääkseni) ole tapahtunut. Luottokorttilaskun älysin tarkistaa mahdollisena eräpäivänä itse verkkopankissa, Kelaan ehtii vielä ihan ohjeajankin mukaan tekemään valituksen ja vakuutusyhtiökin varmasti ottaa vielä rahaa vastaan. Eikä ollut edes muistutusmaksuja laskuissa, viivästyskorotkin jäävät melkoisen pieniksi näillä summilla.

Huomenna siis on tiedossa aina rattoisaa virasto- ja vakuutusyhtiöasiointia sekä henkilökohtaisen kuluttajavalituskerhon postijaoston kokoontuminen.

Kaikkea ajatelmista Oostendeen

Tänään ajattelin tehdä hieman markkinatutkimusta! Mulla on tässä blogissa semmoinen laskuri, joka kertoo kävijämäärät ja mm. millä sivulla olevaa linkkiä klikkaamalla tänne on tultu. Google on ilmeisesti alkanut löytää pavunvarren melko hyvin, sillä viime päivinä on Googlesta tultu monenkin eri hakusanan kautta. Tässä kooste hakusanoista reilun viikon ajalta.

Missä näkyy ilmainen suomi-belgia
No täällä näkyi, mutta enpä tainnut sitä blogissa mainostaa. Sori. En osannut varautua. Ens kerralla sitten. Huuhkaja oli kyllä ihan kiva, piristi päivää!

Oostende
Tämä blogi käy ihan täysin turistioppaasta, eli nyt oltiin juuri oikeassa osoitteessa. Taisinhan mä kertoa ainakin, että siellä on lokkeja.

Pyöräretki
Kaikki pyöräilystä. Etenkin Amsterdamin ympäristössä pyöräilystä, ajatusmallilla "emmätiiämissämeoltiin, meillä oli paikallinen opas ajamassa ensimmäisenä".

Nimeni ranskaksi
No se onkin sitten suurin piirtein kaikki, mitä ranskaksi osaan. Eli jos tarve on tosiaan noin spesifi, osoite on ihan ok.

Ajatelmia
Öö... nyt aletaan olla aika hukassa. Muttamutta, pitänee ehkä harkita blogin laajentamista tähän suuntaan. Mulla vois olla kykyjä... (öh, ehkä ei)

Jaakkojapavunvarsi
Joskus sokea googlekin jyvän löytää! Nyt voi olla nimittäin jo hyvinkin oikea osoite. Jos ei, kannattaa ehkä kerrata sitä suomen kielen kieli oppia. Vaikka yhdys sana virheitä inhoankin, ei ihan kaikkea tar vitse kirjoitta yh teen.

50° 50' 34,10" N; 4° 23' 40,54" E

Tämä tarina ei niinkään liity Brysseliin, mutta sattuu nyt olemaan ajankohtainen. Joskin se on ollut enemmän ja vähemmän ajankohtainen jo 2,5 vuotta. Siksi tarinakin on pitkä. Tarinan nimi on Jaakko ja valokuva-arkisto.

Olipa kerran. Eli kaikki alkoi loppuvuonna 2004, kun sain digijärkkärin ja aloin harrastaa valokuvausta selvästi aiempaa aktiivisemmin. Kovin pian huomasin, että kuvia tulee paljon. Heti sen jälkeen huomasin, että jos jotain aikoo joskus löytää, jonkinlainen arkistointijärjestelmä on pakko kehittää. Myöhemmin se olisi jo vaikeampaa ja jäisi tekemättä, arvelin.

Alusta asti olin jakanut kuvia kansioihin kuukausittain. Lisäksi isoimmat kuvasarjat päätyivät omiin kansioihinsa. Talvella 2005 aloin hakusanoittaa kuvia ACDSeella. Melko kevyesti, mutta kuitenkin. Tarkoituksena siis saada hakusanalla jaakko omakuvia, hakusanalla metsä metsäkuvia ja niin edelleen. Lisäksi kuviin, tai ennemminkin kuvasarjoihin lyhyitä kuvauksia esimerkiksi siitä, missä ne on otettu.

ACDSee on ohjelma, joka kerää tiedot omaan tietokantaansa. Muutaman kuukauden ja muutaman tuhat kuvaa tämä toimikin ihan hyvin, kunnes eräänä kauniina päivänä jokin meni pieleen. Hakusanat sekosivat, ja kun yritti etsiä kuvia pikkuveljestä, tuloksena saattoi olla peltomyyrä, kaulushaikara tai kurpitsa. Tai olisi ehkä voinut olla, jos arkistossa olisi ollut kuvia noista kolmesta viimeisestä. Varmuuskopion (hämmästyttävää, mutta mulla oli sellainen!) palauttaminen ei auttanut, joten eikun uutta ratkaisua etsimään.

Uusi ratkaisu oli metadata, joka tallennetaan itse kuvaan IPTC-standardin mukaan. Kun tieto on itse kuvassa, ei tietokannan sekoaminen haittaa, vaan sen voi aina rakentaa uudelleen lukemalla tiedot kuvista. Lisäksi ei haittaa, vaikka kuvan kopioi CD:lle, toiselle kovalevylle tai antaa jollekin, tieto säilyy mukana. Yleisten tietojen (esimerkiksi kuvauspaikka) tallentamiseen käytin XnViewiä, hakusanojen tallentamiseen Picasaa. Etenkin Picasa on kätevä vempele myös kuvien katseluun.

Picasa rakentaa omaa tietokantaa, mutta se myös tallentaa hakusanat kuviin. Tai siis, sen pitäisi tallentaa. Onnellisesti luulin näin muutaman tuhannen kuvan ajan (niiden aiempien muutaman tuhannen uudelleen hakusanoittamisen lisäksi, tietenkin). Totuus paljastui viime syksynä: tiedot olivat todellisuudessa tallentuneet kuvista vain osaan. Eli uusiksi! Yleistiedot sentään olivat paikoillaan.

Testailun jälkeen vaikutti siltä, että päivitetty versio tallentaa tiedot oikein, kunnes käytyäni suurimman osan kuvista läpi uudelleen, huomasin olevani jälleen väärässä uskossa. Tälläkin kertaa vain osaan (vieläpä täysin käsittämättömästi valikoituneeseen osaan) hakusanat olivat tallentuneet oikein. Samaa ongelmaa on raportoitu muun muassa Picasan keskustelufoorumilla, mutta varsinaisia ratkaisuja ei kyllä ole esitetty. Eli taasen, eikun uutta ohjelmaa etsimään.

Viimeisimmän yrityksen aloitin täällä ollessani, tällä kertaa käyttäen vähän vanhempaa ja yksinkertaisempaa, mutta kehuttua ohjelmaa – Exiferiä. Tähän asti se vaikuttaakin toimivalta, ja ihan paria isompaa kansiota lukuun ottamatta kaikissa kuvissa pitäisikin (neljännen yrityksen jälkeen) nyt olla hakusanatkin kohdillaan.

Uusimman ajatuksen sain viikonloppuna. Suomessa useimmiten tietää mistä kuvat on otettu, mutta täällä Euroopassa ei välttämättä, kun paikat ovat itselle tuntemattomampia. Toki maan ja kaupungin tarkkuudella kuvauspaikan voi kirjoittaa tekstinä, mutta tarkempi kohdistus on aika vaikeaa. Siispä, sunnuntaina alkoi arkistoinnin viides vaihe – geokoodaus. Pari päivää olen tutkiskellut Google Earthilla, missä päin sitä onkaan tullut liikuskeltua kamera kädessä viimeisen 2,5 vuoden aikana, ja merkittyä koordinaatteja kuviin iTagilla. Nyt olen päässyt tämän vuoden huhtikuun alkuun, eli Suomen kuviin koordinaatit on löydetty, seuraavana vuorossa on Brysselin-jakso. Aloitin kirjoittamalla tähän kirjoitukseen otsikon, joka on sohvani eli myös itseni tämän hetkinen sijainti.

Tällä hetkellä kuvien arkistointiin käytän siis viittä ohjelmaa. XnViewillä kääntelen kuvat (automaattisesti) ja karsin turhat. Exiferillä kirjoitan yleiset tiedot. Google Earthilla katson koordinaatit (kun tuo GPS puuttuu). iTagilla tallennan koordinaatit. Picasalla katselen kuvia sekä valikoin ja pienennän blogikuvat. Lisäksi tietysti sitten varsinaiset kuvankäsittelyohjelmat... Nämä kaikki ovat kuitenkin ilmaisia, ja en tiedä onko olemassa edes maksullista ohjelmaa, joka osaa kaiken tämän.

Nyt todella toivon, että homma onnistui tällä kertaa. Näiden 2,5 vuoden saldo nimittäin on 15 411 kuvaa, joista 10 577 on arkistossa. Ei huvittaisi käydä showta läpi kuudetta kertaa...

Katselmus Pariisiin

Kuten eilen lupasin, tänään ei tarvitse jaksaa lukea paljoa, riittää kun katselee kuvia. Viime viikonlopulta Pariisista siis nämä otokset.

Kuvat hämäävät. Niissä ilma näyttää melkeinpä hyvältä, vaikka tiistaina valitinkin kovasti sateista ja kylmää säätä. Se johtuu siitä, että sateella kuvaaminen ei jostain syystä kovin paljoa inspiroinut, vaan kuvat ovat siltä auringoisemmalta osuudelta. Mutta siellä kyllä satoi ihan oikeasti. Juujuu.

Lähes ensimmäisenä meitä tervehti lohikäärme. Tämä Puff-yksilö ei ole tehty paperista, vaan lähinnä juomatölkeistä ja muusta kierrätysmateriaalista. Varsinainen ekodragoni siis.

Notre Damen edustalla oli kesyjä lintuja. Kuvan käsi ei liity tapaukseen, vaan kuuluu jollekin tuntemattomaksi jääneelle turistille.

Tämä on se Pompidou. Vaikka ulkonäkö saattaakin hämätä, se ei ole rakennustelineiden peitossa, vaan näyttää ihan oikeasti tuolta. Toisella puolella julkisivulla kiertävät viemärit ja muut putket. Kiasma–Pompidou: 5-1.

Kunnon kylterinä piti tietysti ottaa kuva myös pörssistä.

Ei vissiin ollut ihan paras päivä patsaalle. Mutta piristyös, oi patsas, elämä voittaa jälleen!

Tässä La Basilique du Sacré Coeur de Montmartre, komeahko kirkko mäen päällä.

Tässä näkymä kirkon vierestä, sen samaisen mäen päältä. Tässä kuvassa kyllä sataa.

Sitten toinen pakollinen turistikuva.

Yhä ylös yrittää...

...vielä on portaita jäljellä...

...ja vielä 680 portaan kohdallakin jäi näin paljon jäljelle. Tämän ylemmäs ei hissittä (ja jonottamatta) päässyt. Jottei nyt tarvitse blogia Julkisen Sanan Neuvostossa käsitellä, niin kerrottakoon rehellisyyden nimissä, että kaksi edellistä kuvaa on otettu vasta matkalla alaspäin. mutta kyllä ne portaat samalta näytti ylöspäinkin mennessä!

Ja maisemat täältäkin olivat aika hyvät, sunnuntaiaamun poikkeuksellisen aikainen lintu nappasi tässä tapauksessa auringonpaisteen tornikäynnin ajaksi, sitten alkoi sataa.

Luulis olevan tylsää asua näin yksitoikkoisessa kaupungissa. On tuolla sentään pari eriväristä kattoa.

Aina sanotaan, että kuvat on kivempia, jos etualallakin on joku kohde. Tässä se kohde nyt sitten on.

Tässä osa hissijonosta. Siis pieni osa. Ei sinne nyt niin pitkä matka ollut, että olisi kannattanut tuossa seisoskella, etenkin kun nämä kököttäjät tuskin ehtivät ylös ennen kuin alkoi sataa. Hähää.

Lisää jonoa...

... ja vielä lisää. Se oli siis oikeasti pitkä jono.

Ulottuvuusteoriaa

Rakas päiväkirja, tänään ajattelin upota hieman syvällisempiin aatoksiin. Näin kesäkuun alun ja kahden Belgiassa vietetyn kuukauden (yli kolmasosa!) kunniaksi. Jos filosofian huipputuotos tuntuu liian monimutkaiselta, kannattanee palata huomenna, josko silloin saisin Pariisi-kuvia esille.

Tulin tässä nimittäin miettineeksi, että maailma on täällä jotenkin yksiulotteinen. Tai ehkä kolmi. Töissä on työt ja työihmiset, muuna aikana on ne muutama muu trainee (joiden kanssa kyllä ollaan aika paljon tekemisissä), lisäksi tietysti jonkin verran yhteyksiä Suomeen ja Suomi-juttuihin. Toki myös matkusteltua tulee aika paljon tavallista enemmän, mutta sekin tapahtuu tavalla tai toisella tässä samassa ympäristössä.

Suomessa ollessa yleensä ympäristö vaihtuu koko ajan, ja eri ulottuvuuksia on ehtinyt vuosien varrella kertyä varsin huomattava määrä. Koulua, harrastuksia, muita harrastuksia, kavereita, kaikkea sekalaista ja sitten vielä jotain muuta. Ainakin mä olen ollut aina sellainen. Ensin tekee yhtä juttua, sitten tunnin päästä vaihtaa ihan toiseen ympäristöön ihan toisten ihmisten kanssa, sitten joku soittaa jostain kolmannesta aiheesta, ja lopuksi lähtee neljänteen. Välissä on tehnyt vielä pari asiaa jotain ihan muuta.

Vaikka samat kuviot periaatteessa ovatkin edelleen olemassa, tänne lähdön ajaksi kaikki siirtyi enemmän tai vähemmän telakalle, ilmeisistä syistä. Harrastusjutut ovat enimmäkseen tauolla tai hyvin vähällä osallistumisella, kaverit Suomessa, koulua ei ole, muita töitä ei ole, eikä mitään projektejakaan. Koko ajan enemmän ja vähemmän samaa kierrosta työ - koti - ne muutama tuttu ihminen - viikonloppuna ehkä matkustelua - työ - koti - ne muutama... ja niin edelleen.

Viihdyn täällä hyvin, ei siinä mitään. On hauska kokeilla jotain uutta. Esimerkiksi puolen vuoden ajan jatkuvaa kokopäivätyötä ilman koulua, kansainvälistä ympäristöä, asumista ulkomailla, monia uusia paikkoja... Kuitenkin jollain tavalla tuntuu, että elää jossain ihan erillisessä, eristetyssä maailmassa. Kun on tottunut moniulotteiseen maailmaan, tämä vähäulotteisuus on välillä jotenkin outoa. Joskin sangen mukavaa vaihtelua!