Tili-tili-tom

Turistitaaperrus jatkuu, tällä kertaa Pariisilla. Vappuna tällä nauratti, kun Suomessa oli pakkasta ja täällä hellettä, nyt taisi mennä toisin päin. Ihan pakkasta ei ollut, mutta sateista ja kylmää kuitenkin – kylmimmät säät koko kahteen kuukauteen, jonka olen täällä ollut. Pariisin lisäksi siis myös Brysselissä on kylmä.

Lauantai oli vielä melko lämmin, ja jopa aurinkokin paistoi jostain savusumun seasta, samoin sunnuntaina ihan aamu. Varsinainen turistikierros onneksi ehdittiinkin myös ajoittaa näille ajankohdille. Käveltyä tulikin sitten taas ihan kiitettävästi.

Sateen ja kylmän lisäksi Pariisissa oli jostain kumman syystä myös hirvittävästi turisteja (mitähän ne siellä teki?). Ja kaikki ne halusivat jonottaa joka paikkaan, parhaimpana Eiffelin tornin jono, joka oli varmaankin vähintään parin tunnin luokkaa. Itse päätimme käytää ohituskaistaa ja mennä portaita. Se maksoi kolmasosan hissin hinnasta ja jonotusaika oli suurin piirtein 5 minuuttia. Portaisiinkin olisi kyllä voinut päästä käyttämällä toista, ehkä vajaan tunnin mittaista jonoa, jos olisi ihan välttämättä halunnut jonottaa.

Portaita ei päässyt ihan huipulle asti, mutta kyllä 680 portaan korkeudeltakin ihan kivasti näki! Samassa kerroksessa oli myös pitkähkö jono (ylläri) huipulle menevään hissiin, jossa siis piti jonottaa myös niiden, jotka olivat jonottaneet hissiin alhaalla.

Sateen takia maanantaina piti keksiä sisäohjelmaa, ja arpa suosi museota. Maanantai ei kuitenkaan museopäivänä ole paras mahdollinen (ne on kiinni), ja kun Louvreen ei viitsitty lähteä änkemään ja pällistelemään sitä yhtä kuuluisaa naista, päädyimme Pompidouun. Sinnekin sai kyllä jonottaa, mutta onneksi sisällä. Talon takana sateessa sen sijaan oli pitkä jono samassa rakennuksessa sijaitsevaan kirjastoon?!?!

Edellisestä Kiasma-visiitistä on jo muutama vuosi, mutta en kyllä ole tällä välin oppinut ymmärtämään nykytaidetta. En. Muutama muotoilujuttu ja suhteellisen kookas (olki?)lentokone, jossa oli 10 000 Shanghain(?) lentokentän turvatarkastukseen jätettyä esinettä (lähinnä veitsiä ja saksia), olivat kyllä ihan mielenkiintoisia. Muuten heräsi vanha tuttu kysymys siitä, mitä pitäisi tehdä, että omat samannäköiset taideteokset (kuten esimerkiksi kolme tyhjää taulua) muuttuisivat taiteeksi ja pääsisivät museoon.

Hassua muuten, kuinka nopeasti kaikkeen turtuu. Sen lisäksi, että kolme valtavaa kerrosta nykytaidetta on liikaa (noh, ei me nyt niitä kaikkia oikeasti katsottu), melko nopeasti alkaa ajatella myös "hohhoi, taas joku monumentti/palatsi/jokumuu". Niitä kun on joka kulmalla. Voisiko jonkun lainata vaikka Lahden kauppatorin laidalle paikalliseksi turistinähtävyydeksi? Siellä se ainakin erottuisi massasta!

Lopuksi avain otsikon arvoitukseen. Juuri otsikonkirjoitussekunnilla itseäni innoitti Nalle Puhin sadelaulu (saatoin keksiä nimen itse), joka sopii jotenkin tämän kirjoitelman teemaan:

Sataa sataa ropisee tili tili tom, tili tili tom
koko pieni Nalle Puh on niin märkä uh huh huh
koko pieni Nalle Puh on niin märkä, uh