Ulottuvuusteoriaa

Rakas päiväkirja, tänään ajattelin upota hieman syvällisempiin aatoksiin. Näin kesäkuun alun ja kahden Belgiassa vietetyn kuukauden (yli kolmasosa!) kunniaksi. Jos filosofian huipputuotos tuntuu liian monimutkaiselta, kannattanee palata huomenna, josko silloin saisin Pariisi-kuvia esille.

Tulin tässä nimittäin miettineeksi, että maailma on täällä jotenkin yksiulotteinen. Tai ehkä kolmi. Töissä on työt ja työihmiset, muuna aikana on ne muutama muu trainee (joiden kanssa kyllä ollaan aika paljon tekemisissä), lisäksi tietysti jonkin verran yhteyksiä Suomeen ja Suomi-juttuihin. Toki myös matkusteltua tulee aika paljon tavallista enemmän, mutta sekin tapahtuu tavalla tai toisella tässä samassa ympäristössä.

Suomessa ollessa yleensä ympäristö vaihtuu koko ajan, ja eri ulottuvuuksia on ehtinyt vuosien varrella kertyä varsin huomattava määrä. Koulua, harrastuksia, muita harrastuksia, kavereita, kaikkea sekalaista ja sitten vielä jotain muuta. Ainakin mä olen ollut aina sellainen. Ensin tekee yhtä juttua, sitten tunnin päästä vaihtaa ihan toiseen ympäristöön ihan toisten ihmisten kanssa, sitten joku soittaa jostain kolmannesta aiheesta, ja lopuksi lähtee neljänteen. Välissä on tehnyt vielä pari asiaa jotain ihan muuta.

Vaikka samat kuviot periaatteessa ovatkin edelleen olemassa, tänne lähdön ajaksi kaikki siirtyi enemmän tai vähemmän telakalle, ilmeisistä syistä. Harrastusjutut ovat enimmäkseen tauolla tai hyvin vähällä osallistumisella, kaverit Suomessa, koulua ei ole, muita töitä ei ole, eikä mitään projektejakaan. Koko ajan enemmän ja vähemmän samaa kierrosta työ - koti - ne muutama tuttu ihminen - viikonloppuna ehkä matkustelua - työ - koti - ne muutama... ja niin edelleen.

Viihdyn täällä hyvin, ei siinä mitään. On hauska kokeilla jotain uutta. Esimerkiksi puolen vuoden ajan jatkuvaa kokopäivätyötä ilman koulua, kansainvälistä ympäristöä, asumista ulkomailla, monia uusia paikkoja... Kuitenkin jollain tavalla tuntuu, että elää jossain ihan erillisessä, eristetyssä maailmassa. Kun on tottunut moniulotteiseen maailmaan, tämä vähäulotteisuus on välillä jotenkin outoa. Joskin sangen mukavaa vaihtelua!