Enpä vielä perjantaina tiennyt, minkälaiselle aktiivilomalle olinkaan lähdössä. Enkä sitä, miten paljon kahdessa vuorokaudessa ehtii, jos tietää mitä tekee.
Olimme Pian kahden suomalaisvaihtarikaverin (voi, näitä suomalaisia yhdyssanoja onkin jo vähän ikävä) kanssa Amsterdamissa viikonlopun verran, yhden seurueen jäsenen perhetuttavan luona. Ja tällä(kin) kertaa tuli todella todettua paikallistuntemuksen merkitys. Edellisen kappaleen toteamus tietää mitä tekee ei tarkoita, että me olisimme tienneet. Mutta isäntämmepä tiesi.
Perjantai-iltana teimme kaupunkikierrosta ihan kävellen, mutta lauantaina taattuun hollantilaistyyliin vuokrasimme polkupyörät ja lähdimme sykelöimään ympäri kaupunkia ja etenkin kaupungin ympärillä. Päivän tietoisku: tiesitkö, että Amsterdamin keskustasta muutaman kilometrin päässä alkaa täysiverinen maaseutu? En minäkään vielä lauantaiaamuna. Tämän jälkeen Espoon pellot lähellä pääkaupungin keskustaa eivät enää tunnu missään – Amsterdamissa maaseutu oli paljon lähempänä ja huomattavasti maaseutumaisempaa.
Kokonaisuudessaan Tour de Amsterdamille tuli mittaa arviolta 60 kilometriä. Matkalle mahtuikin sitten kaupungin (yllätys) ja kanavien (vielä suurempi yllätys) lisäksi jokia ja sitä mainostamaani maaseutua lehmineen, lampaineen ja muine ötököineen. Lisäksi pikkukyliä ja vielä pienempiä kyliä, sekä toki myös tuulimyllyjä. Keli oli sopivan aurinkoinen, emmekä osanneet ennakoida moista ulkoilua, joten tällä hetkellä peilistä katselee hieman punakahko kuvatus.
Oli kivaa. Perinteiseen tapaan digikuvien kehittämisessä kestää pari päivää, mutta eiköhän tänne jotain ilmaannu lähipäivinä. Taidanpa siirtyä kirjoittamaan hakemustani rapuvaltion kansalaisuuden saamiseksi, kun ihonvärikin on kerran kohdallaan.
PS. Belgialaiseen ruokakulttuuriin tutustuminen on siirtynyt askeleen pidemmälle – simpukat ja ranskalaiset tuli testattua torstaina. Maistuivat!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti