Täällä taas!

Heipä. Blogi on viettänyt viikon kesäsiestaa, kun Jaakko peruutti pavunvartta pitkin takaisin koti-Suomeen muutamaksi päiväksi. Ohjelmaan kuului torstain, perjantain ja maanantain verran töitä, sekä viikonloppua ensin Helsingissä ja sitten Lahdessa. Valitsin ilmeisesti väärän viikon, sillä vettä tuli kuin Brysselissä, joskin vähän tasaisemmin. Paluulennon Iltalehti näytti seuraavan viikon vastaaville päiville aurinkoa ja aurinkoa, sekä lisäksi vielä lämmintä. Nytkin torstain ja maanantai-iltapäivän kelit sentään olivat aika mukavia.

Vaikka mitään valtaisaa koti-ikävää ei ollutkaan muodostunutkaan (enkä suin päin rynnännyt salmiakki- ja ruisleipälaarien ääreen), oli Suomessa käynti silti mukavaa. Jotkut asiat vaan sujuvat siellä niin paljon helpommin, tai ehkä lähinnä tutummin. Siitä kai se helppouskin tulee. Olin odottanut, että ulkomaanmatka Suomeen tuntuisi oudommalta, mutta ei se nyt oikeastaan niin kummallista ollutkaan. Vaikka parin yön hotelliasustelu tietysti oli vähän hassua, mutta kun ei asuntokaan siellä vapaana kuutta kuukautta loju.

Yllättävintä taisi olla kieli. Tapahtuipa keskiviikkona hotellille kävellessä seuraavaa:
... kas joku puhuu suomea ...
(kuluu 0,8 sekuntia)
... duh, yllätys ...
(kävelen 10 metriä)
... kas joku puhuu suomea ...
(kuluu 0,7 sekuntia)
... onpa toooodella yllättävää ...
Omstart.

Ajatuskuvion ensimmäinen osa ("kas joku puhuu suomea") on tuttu Brysselistä, sillä aika usein vastaan tulee joku, joka pärpättää vaikkapa kännykkään ensimmäistä kotimaista. Kun sama ajatuksenjuoksu jatkui vielä torstai-iltanakin aloin huolestua – sitten vähitellen helpotti. Onneksi sentään Brysselissäkään (varsinkaan suomalaisella työpaikalla) ei ikinä uskalla sanoa mitään suomeksi luottaen siihen, että muut eivät ymmärrä. Olisi voinut tulla hassuja tilanteita Suomessa...

Matkalta tarttui mukaan myös uusi (laina)tietokone, vanha kun rupesi neljän vuoden palveluksen jälkeen olemaan (fyysisesti) atomeina. Kuukauteen en ole enää uskaltanut taittaa näyttöä kiinni, kun en tiedä kestääkö se vielä kolme kertaa vai enemmän. Lisäksi masiina sammuili täysin itsestään, eikä oikein ollut aina halukas käynnistymään uudelleen. Vauhtikaan ei päätä huimannut, olisi ehkä ollut syytä uudelleenasentaa jossain vaiheessa. Nyt sujuu kirjoittelukin ketterämmin!

Uuden koneen innoittamana yritän saada niitä lupaamiani kuvia Gentistä ja Nizzasta latailtua oikeasti joku päivä. Suomeen en kyllä jostain syystä ottanut kameraa mukaan...