Kesä tuli... ja meni?

Kesä tuli Keski-Eurooppaan perjantaina. Aamu oli vielä kylmä ja sateinen, mutta illemmalla lämpeni. Olin viikonloppuna Saksassa käymässä vielä ennen kuin Pia lähtee ensi viikolla takaisin Suomeen. Lauantaina oli kuuma, sunnuntaina hyvin kuuma. Brysselissäkin oli ollut ihan lämmin.

Helle vähän laski liikkumisintoa, mutta käytiin sentään molempina päivinä muita kaupunkeja katsomassa. Bochumissa kun ei niin kovin paljoa ole nähtävää. Lauantaina oltiin Düsseldorfissa, jossa oli jonkinlaiset huvimessut. Vähän kuin vaaaaltava tivoli, mutta ilmeisesti laitteet olivat liikkeellä yksittäin, eivät kokonaisuutena.

Huvittelulääniä riitti, Linnanmäki kalpeni helposti. Lisäksi osa laitteista oli melkoisen kokoisia, etenkin ollakseen siirrettäviä laitteita. Saksalaiseen tyyliin joka välissä oli tietenkin olut-, bratwurst- tai muu nautintoaineteltta. Yritäpä samaa Suomessa, niin on taas iltapäivälehdille aiheita seuraavaksi kuukaudeksi. "Lapset näkivät olutteltan keskellä päivää!", "OLUTSKANDAALI TIVOLISSA" ja "Ilta-aviisi tutki: olutteltassa myytiin olutta", siinä pari otsikkoehdotusta noin alkuun. Parin viikon päästä voidaan syventää teemaa jutuilla "Näin nuoriso juo olutta – tivoliskandalin syvät haavat" ja "Suosikkijulkkikset kertovat: silloin minä näin olutteltan". Loppuvuoden koostejutuissa voidaan muistella: "Olutgate kuohutti kesä-Suomea".

Niin. Pahoittelen otsikkosuonen tilapäistä pulpahdusta. Sitä ennen taisin puhua huvimessuista. Väkeä oli kuin Tangomarkkinoilla, ja kokonaisuus oli aika vaikuttava. Etenkin kun huomioi, että se oli pystytetty sinne vain viikon ajaksi. Jäätiin vielä odottelemaan iltaa, että nähtiin sama iltavalaistuksessa. Hieno oli sekin.

Sunnuntaina tarkoitus oli käydä Kölnissä, josta myös juna takaisin Brysseliin lähti. Laiskamadon, lorvikatarrin, silmiä painaneen unihiekan, Saksan rautateiden myöhästelyn ja muiden (teko)syiden takia aikaa Kölnissä oleiluun jäi lopulta aika vähän, mutta eipä siellä mitään olisi juuri jaksanutkaan tehdä, kun oli kovin kuuma. Kiivettiin sentään Kölner Domin torniin, reilut viisisataa porrasta sellaisessa mukavassa kivisessä kierreportaikossa. Kivisen tornin sisällä oli onneksi mukavan viileää. Nämäkin portaat olivat muuten paljon pariisilaisrappuja halvemmat, opiskelijahinta oli vain euron. Sehän on vain 0,2 senttiä per porras! Tai 0,1, jos laskee myös paluumatkan!

Paluumatkalla saksalaiset rautatiet tarjosivat lisää yllätyksiä. Ensin lippuautomaatti nieleskeli ilta-appeeksi Pian 20 euron setelin, ja kuin kiusatakseen pyysi ottamaan setelin takaisin. Niinkuin miten? Voimalla ja väkivallalla? Lekalla ja rälläkällä? Ratkaisu oli lopulta perin saksalainen – tietenkin täyttämällä kaavake.

Mun juna puolestaan oli ensin 20 minuuttia myöhässä, jonka jälkeen juna ei tahtonut mennä Belgian rataverkkoon, joten piti vaihtaa vastaantulevan junan kanssa matkustajia. Perillä ei sentään oltu kuin joku 45 minuuttia myöhässä.

Tässä tämän viikonlopun tarinat. Tänään lähdin viikonlopusta ja kohtuullisen hyvältä näyttäneestä ilmasta rohkaistuneena ilman takkia töihin (ei ole vielä kovin montaa kertaa tapahtunut tänä kesänä). Virhe. Kylmä ei varsinaisesti ollut, mutta eiköhän paluumatkalla alkanut juuri sopivasti sataa. Onneksi belgialaiseen ilmastoon voi luottaa ja pienen odottelun jälkeen löytyi melko vähäsateinen kolo, jonka aikana pääsin hilppaisemaan kotiin.

Saksassa ois kuulemma vielä lämmin. Pyh, pöh ja pah.