Tänään kieliopinnot saivat jatkoa. Tähän asti olen matkustellut 10 matkan lipulla (1,1 euroa / matka, vaihtoaika tunti, eli ei paha). Nyt ajattelin kuitenkin hankkia kuukausikortin. Kieliopintojen tuloksena onnistuin mielestäni jo melko sujuvasti kysymään paikallisen HKL:n eli SVIB:n tiskillä, että puhutaankos sitä tiskin takana englantia. No Muhammedhan onneksi puhui – henkisesti olin jo varautunut puhumaan ranskaa, koska ko. puljun nettisivuilla ei ole sanaakaan englantia.
Ranskaksi olisin kyllä tiennyt suunnilleen tarvittavat sanat, mutta en niiden käyttötapaa. Suoritus olisi mennyt suurin piirtein näin: Päivää. Minä 24 vuotta. Asiakaskortti, kiitos. Ja SVIB. Yksi kuukausi. Kiitos. Systeemi on täällä siis suurin piirtein samanlainen kuin Helsingissä oli joskus muinoin, eli pitää olla valokuvallinen kantakortti ja sitten siihen (kalenterikuukauden voimassa oleva) kuukausilippu. Kortti syntyi hämmentävän tehokkaasti, ilman minkäänlaisia lomakkeiden täyttelyitä. Olen yllättynyt.
Uuden kuukausikortin kanssa lähdin heti koeajolle metrolinjan toiseen päähän, jossa on paikallinen, mutta kovin tutun näköinen ja oloinen Ikea. Käynnin tarkoituksena oli paikata pieniä puutteita asunnon astiastossa ja varustuksessa. Esimerkiksi aikuisten kokoa olevat mukit ja lasit puuttuivat, mitään säilytysrasioita ei ollut ja henkareita oli kovin vähänlaisesti. Tarjolla olisi ollut myös ruåtsalaisia lihapullia niin lautasella kuin pakasteenakin, mutta jätin tällä(kin) kertaa väliin.
Ilmasto on ollut koko täällä oloni ajan kovin aurinkoinen, koleaa ja pilvistä tiistaita lukuunottamatta. Belgialainen pomoni väitti, että saan täysin väärän kuvan Belgian ilmastosta. Jää nähtäväksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti