Kallis päivä

Tämän piti periaatteessa olla ihan edullinen päivä. Lentoja ei tarvitse maksaa itse eikä taksia kentältä asunnolle tarvitse maksaa itse. Ei se silti ihan halpaa ollut.

Vielä eilen kun koepakkasin omaisuuden, vaikutti että painorajat ylittyy suhteellisen hallitusti. Kuitenkin mukaan tuli sitten vielä yhtä ja toista ja lopputulos oli ruumaylipainoa abaut yhdeksän kiloa ja käsimatkatavaroissa suurin piirtein saman verran(!) Toisaalta johan mun tietokone painaa varmaan neljä kiloa. Enää en ehtinyt kuitenkaan alkaa säätää muuta ratkaisua, joten luotin ettei käsimatkatavaroita punnita. Nokkela lukija saattaa jo arvata, että punnittiinhan ne. Sain neuvottelun jälkeen luvan ylittää ruumaan menevän painon viidellä kilolla (lopuista piti maksaa) ja käsimatkatavarat neljällä (enempää ei saanut viedä).

Pienen uudelleenpakkailun jälkeen tulos ei ollut kovin paljoa lohdullisempi, mutta neuvottelu johti siihen, että ottamalla läppäri pois laukusta ennen hyllylle laittoa käsimatkatavara sai nyt sitten painaa vielä vähän enemmän. Ruumaan menevistä jouduin maksamaan seitsemästä kilosta edullisen, miltei 13 euron kilohinnan eli 89 euroa. Rai rai. En edes uskalla ajatella, paljon olisi maksanut, jos kaikista liikakiloista olisi veloitettu. Paluumatkalla taitaa postipaketti olla varteenotettava vaihtoehto, etenkin jos omaisuus tästä vielä karttuu. Harkitsin sitä toki jo nyt, mutta huomasin liian myöhään kuinka paljon tavaraa oikeasti onkaan.

Brysselissä elämä olikin vähän helpompaa. Avaimet löytyi kassakaapista, jossa niiden pitikin olla (samassa kaapissa oli myös ainakin viidet muut avaimet, osoitteineen... siitä vaan valitsemaan!). Asuntokin on ihan tyylikäs ja hyvin varusteltu, ainoat tähän mennessä havaitut puutteet ovat uuni (mikro on), pesukone (sitä nyt en ehkä odottanutkaan, ja pesutupa ehkä on) sekä ruokailuvälineinä käytettävät veitset(!). Ja sumutuspullo (silittäminen on vähän vaikeaa eei-höyryraudalla ilman sitä...) Laitan kuvia tästä vaikka joku päivä.

Otsikkoon sopii kyllä internetyhteyden hinta, 150 euroa / 3 kuukautta. Toisaalta samaa hintaa olen maksanut joskus Suomessa ja vois tää vähän vaikeeta olla ilman. Kilpailuttaminenkin lienee vaikeaa, ja ainakin hidasta, kun tuo yhteys tuossa nyt valmiinakin (luottokortin päässä) oli.

Illalla kävin pienellä tai oikeastaan suurella iltakävelyllä katselemassa ympäristöä ja aika tyylikkältähän tämä näyttää, asunto sijaitsee EU-alueella ja vieressä on esimerkiksi huomattavan kokoinen puisto riemukaarineen.

Kohtaan haasteet voi lisätä ruuan metsästämisen. Sunnuntai-ilta ei noin lähtökohtaisesti siihen ole paras aika, mutta en kyllä löytänyt tästä läheltä edes kiinni olevia ruokakauppoja. Ei muuta kuin metrolla keskustaan ja keskisuuren kaupunkikierroksen jälkeen siihen luottovaihtoehtoon ja uskolliseen ystävään eli mäkkiin. Paikalliseen ruokatarjontaan ehtii tutustua joku toinenkin päivä.

Keskustassa oli aika paljon yleensä erilaisten etnisten vähemmistöjen pitämiä pitkään (jopa jatkuvasti) auki olevia miniruokakauppoja, joissa oli pienen Alkon kokoisen juomavalikoiman lisäksi kaikenlaista pientä, ei kovin nopeasti pilaantuvaa syötävää. Sellaisesta kävin vähän vettä, mehua ja jotain suolakeksihenkistä poimimassa, ettei ihan tyhjällä jääkaapilla tarvitse elää. Paluumatkalla (eli toisella joukkoliikennematkallani täällä) osuin heti ensimmäiseen lipuntarkastukseen metron liukuportaiden yläpäässä. Se on siis joko tehokasta, tai sitten mä oon vaan taitava. Mulla kyllä oli lippu, eli ei silleen hätää.

Huomenna sitten töihin ensimmäistä päivää, ja jos ruokaakin jostain löytäisi. Netistä katsomalla vaikuttaisi, että tuossa parin korttelin päässä pitäisi olla jonkinnäköinen GB-supermarket, eli sinne siis.