Puhelinneuvottelujen ihmeellinen maailma

Tänään oli töissä ensimmäinen päivä, kun tuntui että alkaa jo olla jollain tavalla tilanne hallussa. On myös näin illalla paljon pirteämpi olo, kun ei ole koko päivää lyöty uudella tiedolla ja kaavioilla. Onnistuin tänään jopa ihan omatoimisesti selittämään, mitä olen oikeastaan tekemässä. Ja se on jo paljon. Käytännön yksityiskohdat, kuten miten sen kaiken teen, ovat toki vielä vähän hakusessa.

Ainakin nyt tässä vaiheessa työhön tuntuu kuuluvan aika paljon puhelineuvotteluja, suurin osa tarpeellisista ihmisistä kun ei ole Brysselissä. Tänään istuskelin kuunteluoppilaana yhdessä Suomi-Belgia-Ranska-Espanja-Kanada-Yhdysvallat -nevottelussa, huomenna pitäisi olla kolmen tunnin henkilökohtainen SAP-opastus ilmeisesti jonkun saksalaisen kanssa. Maat ja kansallisuudet tuppaa vähän menemään sekaisin, kun nimen perusteella ei ollenkaan pysty sanomaan, missä joku oikeasti on.

Tämän huomasi myös atk-tuki, jota olen näin alkuun häirinnyt kohtuullisen tiheään erilaisilla pyynnöillä. Koska tuki on globaali (oikea numero/sähköpostiosoite valitaan halutun kielen perusteella), välillä pyynnöt seikkailevat kummallisia reittejä. Esimerkiksi erästä ongelmaani kierrätettiin tehokkaasti muun muassa Suomen kautta, koska nimeni nyt sattuu olemaan suomalainen.

Tänään oli myös ensimmäinen päivä, kun englannin puhuminen tuntui jopa sujuvan jotenkin. Tähän astikin on toki toimeen tullut, mutta suusta on tuntunut tulevan lähinnä erilaista yninää ja änkytystä. Vähän tuo kielenkäyttörutiini puuttuu, mutta suunta näyttää positiiviselta.

Työn ulkopuolella onkin sitten hauskempaa. Belgiahan on kaksikielinen maa. Tai kolmikielinen, sillä Saksan rajalla on pieni saksankielinen vähemmistö. Pohjois-Belgia (Flanders) puhuu hollantia (jota flaamiksikin kutsutaan), eteläosissa (Vallonia) ranska on vallassa. Bryssel kuuluu periaattessa hollanninkieliseen alueeseen, mutta on kaksikielinen, ranska on tavallaan pääkieli.

Täällä voi siis ihan itse valita, onko ymmärtämättä ranskaa vai hollantia, kumpaakaan kun en osaa. Hollantia voi yrittää vähän arvailla saksan kautta, netissä Babelfishin kanssa saa jonkinlaisen raakakäännöksen. Tänään ajattelin sitten ihan kokeilla ranskan taitojani ruokakaupan aulan leipätiskillä. Toimitus menikin ihan hyvin (tai no sanan suvusta ei mitään havaintoa), kunnes myyjä esitti kysymyksen. Nyökkäsin, koska oletin kysymyksen olevan vain varmistus. Nyt kaapissa on viipaloitu leipä, joten ilmeisesti tilasin viipaloinnin. Se maksoi huikeat seitsemän senttiä ylimääräistä.

Töissä on lounas myös mielenkiintoista harjoitusta. Koska työpaikka on metsän keskellä (eli ravintolat on kaukana), respasta voi käydä tilaamassa aamulla salaattia, patonkia tai vastaavaa, jotka sitten tuodaan lounasaikaan paikalle. Listat on toki ranskaksi. Siispä harjoittelu on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että tiedän mitä ovat kinkku, juusto ja kana ranskaksi. Vielä on aika monta arvoituksellista tarviketta...