Taannoin mainitsemani kirje poliisilta kertoi, että pitäisi mennä käymään paikallisella poliisilaitoksella tapaamassa kaupunginosatarkastajaa, mukana pitäisi myös olla kaikenlaisia papereita. Herra tarkastaja olikin sitten ehkä maailman stereotyyppisin poliisitarkastaja – kookkaahko keski-ikäinen mies, jolla on tajuttoman kokoiset mursuviikset! Viiksiensä takaa hänkin kyllä onneksi puhui englantia. Toisaalta olisikin ehkä vähän ongelmallista olla Eurooppa-kaupunginosan tarkastaja osaamatta yhtään englantia.
Käynnin tarkoitus jäi vähän epäselväksi. Näytin vuokrasopimuksen, henkilökortin ja työsopimuksen, kerroin puhelinnumeroni ja että en ole naimisissa, muuta ei sitten oikeastaan tarvittukaan. Eikö samoja olisi voinut kysyä siellä kaupungintalolla? Seuraavaksi sitten saan kutsun saapua (jälleen) kaupungintalolle taas joidenkin dokumenttien kanssa, jotta joskus vielä saan Belgian henkilöllisyystodistuksen. Ei ole liian helpoksi tehty hommaa. Sama operaatio on kaiken lisäksi ainakin jossain muodossa edessä aina kun muuttaa, vaikka muuttaisi vain saman kunnan sisällä. Onneksi ei (kai) tarvitse sitä kokeilla.
Tänään kävin tutkimassa pankin Self Bank -automaattia. Se oli hieno. Sillä voi vaikka uusia verkkopankkitunnukset, jos unohtaa tai vahingossa lukitsee salasanansa. Vaikka vielä en salasanan kanssa sotkenutkaan, ajattelin yrittää uusilla tunnuksilla, josko saisin vempeleen toimimaan, viimeksi kun ei oikein pelannut. Muita hienouksia on mahdollisuus valita kortin tunnusluku itse (ihan hyvä ominaisuus, kun mullakin on jo kolme erilaista maksukorttia ja täällä tarvitsee aina tunnusluvun maksaessaan), vaihtaa tunnuslukua tai tulostaa tiliotteen. Lisäksi automaatista sai pankin omalla kortilla viiden euron seteleitä. Siitä sai myös valita, minkäkokoisina seteleinä rahansa tahtoo. Hämmentävää.
Toinen automaatti ei sitten ollutkaan niin upea. Kävin nimittäin asemalla lunastamassa netistä ostamani Thalys-junaliput. Ikinä en ole nähnyt automaattia joka käyttää sellaisen 5 minuuttia yksien varaustietojen hakuun. Ja näyttää kiltisti näytöllä tekstiä "haetaan tietoja" ja perässä prosenttilukua siitä, kuinka suuri osa operaatiosta on jo suoritettu. Hyvä ettei ollut kiire junaan vaan oli vaikka viikon verran aikaa odotella.
Kaupungilla oli myös ehkä oudoin vaalikampanja ikinä. Paikallinen kaksikerroksinen turistikierrosbussi ajeli hitaasti ympäri kaupungin keskustaa, torvi rytmikkäästi soiden. Bussin kyljet oli koristeltu Ségolène Royalin kuvilla, ja avoimessa yläkerrassa muutama kannattaja heilutteli punaisia lippuja. Avoimesta alaovesta osa kannattajista jakoi flyereita ja punaisia ruusuja, lisäksi koko porukka huuteli jotain Liberté, Égalité, Fraternité, Socialité, Precidenté, Ségolène -henkisiä kannatushuutoja. Kampanjaan osallistuivat myös ympäristössä liikkuvat autot tööttäilemällä, kun bussi toikkaroi hitaasti keskellä katua. Tätä ei kuva riitä selittämään, mutta tässä nyt silti kuva:

Kaikkein oudointa kampanjassa oli ehkä se, että se oli 300 kilometriä väärässä paikassa, muistaakseni ne vaalit käydään kuitenkin Ranskan puolella...
Huomenna ajateltiin lähteä käymään jossain päin Pohjois-Belgiaa. Hypätään kello 11 junaan, joka menee rannikolla sijaitsevaan Oostendeen, ja katsotaan missä jäädään pois. Täällä on nimittäin alle 26-vuotiaille myynnissä 10 matkan sarjalippu, jossa yksi matka maksaa 4,5 euroa, missä tahansa Belgian sisällä. Ei siis tarvitse päättää vielä suotta lähtiessä määränpäätä, kunhan tietä missä viimeistään jää pois!