Ooh-la-laa

Haag tuli nähtyä, ja nyt istun junassa nenä kohti Brysseliä. Haag oli kummallinen kaupunki. Ensin se näytti hyvin hallintomaiselta – ministeriötä toisen vieressä. Hetken kävelyn jälkeen se vaikuttikin hyvin eloisalta, ja vielä johonkin suuntaan ihan erilainen. Lisäksi hotellin lähellä (joka ei ollut keskustan lähellä) oli jonkinnäköinen historiallinen keskusta. Taksikuski oli harvinaisen hyvin kartalla oleva tapaus keskieurooppalaiseksi taksikuskiksi ja kertoi ohi ajaessaan, että täällä kannattaa käydä. Ihan sujuvasti englanniksi. Sama taksikuski myös vei aamulla takaisin toimistolle, lieköhän sillä ollut joku monopolin kaltainen?

Menomatkalla junassa oli jännä kanssamatkaaja. Aluksi yritin pyrkiä omalle paikalleni, mutta joku englantia kovin vähän puhuva ranskalainen oli sen vallannut. Kun asian selvittäminen ei tahtonut onnistua, tämä ystävällinen kanssamatkaaja alkoi tulkkaamaan ja selvisi, että joku muu oli tämän paikallani istuvan naisen paikalla. Tämä oli kuitenkin hyvin närkästynyt, kun arvelin, ettei minun tehtäväni ole ruveta etsimään toiselta puolelta junaa hänen paikkaansa ja setvimään, miksi joku siinä istuu. Päädyimme ratkaisuun, jossa tulkiksi ryhtynyt raivasi omaisuuttaan niin, että pääsin hänen viereensä, ilmeisesti ei-kenenkään paikalle istumaan.

Tässä turinoinnin yhteydessä sitten tulkki tiedusteli, mistä päin olen. Tunnustin. "Ooh-la-laa, opis-ke-len suomea, olen ul-ko-maa-lai-nen mat-kai-lija". Selvä. Mösjöö oli syntynyt Algeriassa, mutta ilmeisesti asunut muutamassa kymmenessä maassa. Hän kirjoitti työkseen ja opiskeli kieliä harrastuksekseen. Kuulemma tähän mennessä kieliä on hallussa noin 15, suomi vasta ihan alkuvaiheessa. Mutta vaikutti olevan sangen hyvässä sellaisessa. Joka vuosi menee kuulemma muutama uusi kieli, ja yhden kielen kanssa kuluu noin vuosi. Suomen oppikirjan osalta menossa on vasta luku 3. Aina kielen opittuaan hän pyrkii matkustamaan johonkin natiivimaahan, jossa tekee töitä, haastattelee ihmisiä ja muuten vaan tutustuu elämään.

Matkan aikana (oli menossa Ranskasta Amsterdamiin tapaamaan perhettä) kokeilimme suomea, englantia, ruotsia, saksaa, vähän venäjää ja lisäksi hän käytti hollantia ja ranskaa. Sekä kertoi unkarista, turkista, kiinasta ja muutamasta arabikielestä. Kaikissa muissa, paitsi suomessa hävisin, englannissa saavutimme kenties melkein tasapelin. Alkoi myös hävettää oma laiskuus ranskan kielen kanssa. Kun heikoista oppimistuloksista mainitsin, vastassa oli aidosti hämmentynyt ilme ja kovin yksiselitteinen kysymys "why?"

Muuten junamatka kului suomen kielen ja kulttuurin selventämisen merkeissä, joskin pohjatiedot olivat paremmat kuin monella suomalaisella. Innoissaan oli, ooh-la-laa. Luonnosta, ihmisistä, hiljaa olemisesta, tyhjästä tilasta, valoisasta, pimeästä, saunasta, revontulista ja mistä kaikesta sitä nyt voikaan innostua. Ensi vuonna ilmeisesti olisi vierailu Suomeen vuorossa. Hämmentävä tyyppi. Ja oli myös hämmentynyt, kun tapaa näin suomalaisen, ooh-la-laa. Sanoinko muuten jo, että käytti varsin paljon ilmaisua ooh-la-laa ja muita sen vastineita?