Kaksi oikein!

Hallo! Hier Hannover. Työmatkailu avartaa, tämä on tällä matkalla jo toinen saksalainen kaupunki. Päätin nimittäin koukata Hampurin kautta. Tai oikeastaan Lufthansa päätti. Lentoa Hannoveriin ei lennetty, liekö syy siinä, että matkustajia oli vain kahdeksan. Meidät siis työnnettiin Hampurin koneeseen ja sieltä taksiin. Mutta onhan siitä sentään kaksi ensimmäistä kirjainta oikein. Positiivista matkustajien vähyydessä oli se, että lennon peruutuksesta huolimatta lippuluukulla oli harvinaisen tyhjää. Eikä matkassa lopulta mennyt kuin 1,5 tuntia ylimääräistä. Mutta ei se ihan ilmaista ole tuokaan (lentoyhtiölle), taksin mittari näytti perillä 250 euroa. Ja takseja oli kaksi.

No eipä siinä. Olin jo henkisesti valmistautunut vajaan 1,5 tunnin potkuripöristelyyn pikkuisella ATR:llä. Nyt vaihdettiin pikkuisen isompaan ja pikkuisen vähemmän pörisevään pikkuiseen, ja matkakin kesti pikkuisen vähemmän. Positiivisena yllätyksenä tuli Brussels Airlinesin tarjoiluttomuuteen tottuneena (hyvä) pikkuinen aamiainen ihan pikkuisella reilun tunnin lennolla. (Toistanko itseäni?) (Toistanko itseäni?)

Työn ulkopuolinen osuus meni taas tuttua kuviota. Pikapyrähdys keskustassa ja sitten syömään. Päädyin hotellin ravintolaan, kun ei tullut reitin varrella mitään kivan näköistä ravintolaa vastaan. Ehkä olin väärässä paikassa. Toisaalta hotellin ravintolasta on lyhyt nukkumamatka. Hannover yllätti positiivisesti (tosin odotukset eivät olleet järin korkeat), kaupunki vaikutti melkoisen eloisalta. Mitä siinä pyrähtäessä nyt ehti näkemään.

Nämä mun runsaahkot työmatkat ovat herättäneet hieman "kyl mäkin voisin" -henkisiä kommentteja harjoittelevissa lajitovereissani, muut kun eivät juurikaan ole (työ)matkustelleet. Toisaalta useimmat lisäävät siihen perään, että ei se nyt taida niin erikoista olla. No eipä juurikaan. Vaikka on tämä ainakin vielä tässä vaiheessa ihan kivaa, ja vähintään vaihtelua. Mutta muuten. Hmm. Ensin köpötellään lentokentäll(e/ä), sitten istuskellaan lentokentällä. Sitten köpötellään lentokoneeseen ja istuskellaan siellä. Köpötetään pois, istuskellaan taksissa. Istuskellaan kokouksessa. Köpötellään hotelliin. Sitten alkaakin luova vapaa-ajan osuus. Ensin yleensä pitää keksiä miten täältä jostain pääsee keskustaan, sitten ehtii ehkä pari tuntia siellä pyörähtää. Sitten voikin syödä jotain ja käydä nukkumaan. Jonka jälkeen aletaankin peruuttaa samaa kuviota kohdasta "köpötellään hotelliin". Ai niin, se aloitetaan tietenkin aikaisin, koska pitäisi olla ihan ajoissa töissäkin.

Kaupunkikierrosten osalta nämä ovat ainakin mulla jääneet aikalailla arvaamiseksi, olen lähinnä katsonut etukäteen sen, miten pääsee keskustaan. Ja ehkä tarkistanut, onko jotain ihan must-see-nähtävyyksiä. Yleensä ei, jos ei niitä etukäteen tiedä. Syömisessä on se hauskempi puoli, että meillä (mulla on siis sopimus belgialaisen firman kanssa, ei suomalaisen) ei maksella päivärahoja, mutta korvataan kaksi ateriaa päivässä. Tai tulee siihen vielä pieni yöraha päälle jokaisesta ulkomailla nukutusta yöstä. Ja aamiainen.

Koska systeemihän suorastaan kannustaa tuhlaamaan, pitää tietenkin käyttää mahdollisimman paljon rahaa. Tai sit ei. Mä oon ollut vähän liiankin edullinen matkailija. Esimerkiksi Nizzassa olin lähinnä kipeä, Suomessa söin lähinnä ei-ravintoloissa ja lentokentilläkään (jonne usein toimistolta pitää lähteä) ei välttämättä saa mitään hirveästi leipää fiksumpaa. Tuo korvauskäytäntö ei toisaalta ole ihan maailman selkein, määritelmä on vain "kohtuuhintainen ateria juomineen". Pitäisi ehkä hakea rajoja, jos yrittäisi vaikka 80 euron ateriaa, kävisikö? Tähän asti en ole tainnut juuri yli 20 euron päästä. Tylsää. Ehkä tässä vielä...

Tälleen yksin matkaillessa on yleensä aikaa mietiskellä kaikenlaista. Vaikkapa taksissa, lentokentällä, lentokoneessa, syödessä, kävellessä, hotellissa. Kun ei koko aikaa jaksa olla mitään lukemassakaan. Rupesin tässä tarkkailemaan mitä oikein mietin. Huomasin, että vaihtelua on aika paljon. Lentokentällä tuijottelen usein ympäriinsä ja teen "mielenkiintoisia" havaintoja, tyyliin "täältähän lähtee kaksi konetta Osloon melkein peräkkäin, mutta SAS lähtee 10 minuuttia ennen Lufthansaa, hmm". Tai teen kaiken kattavaa tilanneanalyysia lentojen myöhästymisistä. Tai yritän ottaa jotain tolkkua logiikasta, jolla gateja jaetaan. Siis sen perussäännön lisäksi, että mä saan sen kauimmaisen. Too-deel-laa mielenkiintoista.

Syödessä ajatukset heilahtelee enemmän. Toki tutkailen ravintolan sisustuksellisia ratkaisuja, astiaston yksityiskohtia ja kaikkea muuta, mitä en yleensä ihan samalla detaljitasolla havainnoi. Sitten tulee ajatuksia: "täällä mä nyt yksin pupellan jossain" (maanis-depressiivinen näkökulma?), "mitähän tästä voisi kirjoittaa blogiin" (halu kerätä säälipisteitä?), "onpas elämä leppoisaa ja onpa mukava pohdiskella omia ajatuksia rauhassa" (halu uskotella itselleen, että yksin jurottaminen on oikeastaan aika kivaa?) ja "mitähän sitä oikeasti haluaisi isona tehdä" (syvällinen filosofis-humanistinen ajatuskehitelmä?). Ja sitten voikin palata ihmettelemään kattovalaisimien muotoilua ja ulkona mahdollisesti näkyvää mahdollisesti jännittävää ympäristöä. Esimerkiksi tällä kertaa lentokenttäalueen pimeää tietä.

Mutta kuten jo kirjoitin, kyllä tämä (ainakin vielä) on mukavaa vaihtelua. En valita siis. Paljoa. Sen verran vaan, että toki seuran kanssa ja ilman työtehtäviä tämä TYÖmatkailu olisi miellyttävämpää... Työnantajallekin jäisi ihan selvä rooli, jonkunhan sitä pitää matka maksaa!

Matkaillessa tulee jostain syystä paljon enemmän blogiajatuksia, kuin muuten. Kuten tästäkin lukijanuuvutusyrityksestä voi huomata. Ehkä vaihtuvan maiseman vuoksi, ehkä ajatteluajan vuoksi. Tai ehkä siksi, että aina matkustaessa joku menee pieleen, ihan mr. Murphyn universaalien matkustussäännösten mukaan. Jatkan siis vaikka paluumatkalla jorinaa, lentokoneessa lienee aikaa raapustaa.

P.S. eli J.K. Älkää kertoko kellekään, että käytin 2 minuuttia "kallista" työaikaa tämän viestin julkaisemiseen, kuten ehkä kellonajasta voi päätellä. Kirjoitin tämän kyllä kiltisti eilen hotellissa. Tänään istuskelen eilisen kokouskumppanini (joka lähti lomalle) toimistossa tekemässä töitä, kun Brysseliin ei pääse ennen iltaa. Tai siis silloinkin vain, jos lentoa ei ole peruttu. Toisaalta, voisin vaihtaa kyllä paikkoja. Tämä toimisto on aika mukava. Rakennus on tuliterä, ja lisäksi kyseessä on paikallisen johtokunnan jäsen, joten toimistossakin on kokoa ihan riittävästi. Doch...