Tili-tili-tom

Turistitaaperrus jatkuu, tällä kertaa Pariisilla. Vappuna tällä nauratti, kun Suomessa oli pakkasta ja täällä hellettä, nyt taisi mennä toisin päin. Ihan pakkasta ei ollut, mutta sateista ja kylmää kuitenkin – kylmimmät säät koko kahteen kuukauteen, jonka olen täällä ollut. Pariisin lisäksi siis myös Brysselissä on kylmä.

Lauantai oli vielä melko lämmin, ja jopa aurinkokin paistoi jostain savusumun seasta, samoin sunnuntaina ihan aamu. Varsinainen turistikierros onneksi ehdittiinkin myös ajoittaa näille ajankohdille. Käveltyä tulikin sitten taas ihan kiitettävästi.

Sateen ja kylmän lisäksi Pariisissa oli jostain kumman syystä myös hirvittävästi turisteja (mitähän ne siellä teki?). Ja kaikki ne halusivat jonottaa joka paikkaan, parhaimpana Eiffelin tornin jono, joka oli varmaankin vähintään parin tunnin luokkaa. Itse päätimme käytää ohituskaistaa ja mennä portaita. Se maksoi kolmasosan hissin hinnasta ja jonotusaika oli suurin piirtein 5 minuuttia. Portaisiinkin olisi kyllä voinut päästä käyttämällä toista, ehkä vajaan tunnin mittaista jonoa, jos olisi ihan välttämättä halunnut jonottaa.

Portaita ei päässyt ihan huipulle asti, mutta kyllä 680 portaan korkeudeltakin ihan kivasti näki! Samassa kerroksessa oli myös pitkähkö jono (ylläri) huipulle menevään hissiin, jossa siis piti jonottaa myös niiden, jotka olivat jonottaneet hissiin alhaalla.

Sateen takia maanantaina piti keksiä sisäohjelmaa, ja arpa suosi museota. Maanantai ei kuitenkaan museopäivänä ole paras mahdollinen (ne on kiinni), ja kun Louvreen ei viitsitty lähteä änkemään ja pällistelemään sitä yhtä kuuluisaa naista, päädyimme Pompidouun. Sinnekin sai kyllä jonottaa, mutta onneksi sisällä. Talon takana sateessa sen sijaan oli pitkä jono samassa rakennuksessa sijaitsevaan kirjastoon?!?!

Edellisestä Kiasma-visiitistä on jo muutama vuosi, mutta en kyllä ole tällä välin oppinut ymmärtämään nykytaidetta. En. Muutama muotoilujuttu ja suhteellisen kookas (olki?)lentokone, jossa oli 10 000 Shanghain(?) lentokentän turvatarkastukseen jätettyä esinettä (lähinnä veitsiä ja saksia), olivat kyllä ihan mielenkiintoisia. Muuten heräsi vanha tuttu kysymys siitä, mitä pitäisi tehdä, että omat samannäköiset taideteokset (kuten esimerkiksi kolme tyhjää taulua) muuttuisivat taiteeksi ja pääsisivät museoon.

Hassua muuten, kuinka nopeasti kaikkeen turtuu. Sen lisäksi, että kolme valtavaa kerrosta nykytaidetta on liikaa (noh, ei me nyt niitä kaikkia oikeasti katsottu), melko nopeasti alkaa ajatella myös "hohhoi, taas joku monumentti/palatsi/jokumuu". Niitä kun on joka kulmalla. Voisiko jonkun lainata vaikka Lahden kauppatorin laidalle paikalliseksi turistinähtävyydeksi? Siellä se ainakin erottuisi massasta!

Lopuksi avain otsikon arvoitukseen. Juuri otsikonkirjoitussekunnilla itseäni innoitti Nalle Puhin sadelaulu (saatoin keksiä nimen itse), joka sopii jotenkin tämän kirjoitelman teemaan:

Sataa sataa ropisee tili tili tom, tili tili tom
koko pieni Nalle Puh on niin märkä uh huh huh
koko pieni Nalle Puh on niin märkä, uh

Kuvatuksia kanavakaupungista

Olen pahoillani, jos otsikko hämää – luvassa ei ole kuvia Vääksystä. Tarkkaavainen lukija tämän tietysti tajuaa, sillä eihän Vääksy ole mikään kaupunki. Sen sijaan tarjolla on kuvia toisesta metropolista, Amsterdamista.

Aloitamme kuitenkin Amsterdamin ympäristöstä, pyöräretken varrelta. Tätä kunnantaloa vastapäätä olimme taukokahvilla. Tai huijasin vähän, jääteellä.


Seuraavaksi yllättävääkin yllättävämpi näky, tuulimylly! Hollannissa?! Huomatkaa lampaat vasemmassa alakulmassa. Lampaat olivat yllättävän kansainvälisiä, sillä ne puhuivat ihan sujuvaa bää-mää-suomea.

Vähän jokilaivaa tähän perään, niin saadaan kunnon kansallismaisemat aikaan. Paikallisoppaamme pyysi varmistamaan, että Hollannin lippu näkyy kuvassa.

Tämä maastoutuva talo on Amsterdamin pohjoispuolella sijaitsevasta kalastajakylästä.

Sitten loppui pyöräily. Tässä kanavaa ja laivoja.

Kanavaristeilylaivasta kuvattuna lisää taloja.

Pyöräilypelien takana on ilmeisesti muinainen puolustustorni (jos selostuksesta mitään muistan).

Silta päivällä...

... ja melkein sama silta illalla. Tai ainakin saman kaupungin silta.

Nyt joutuu jo sitten kysymään, että mikä maa ja mikä valuutta?

Sana söpö ei ehkä kuulu ihan päivittäin käytettyyn aktiivisanavarastoon, mutta tämän paatin kohdalla se kenties on kuvaava.

Näin Amsterdamissa, huomenna kolmeksi päiväksi Pariisiin!

b.oliivi

Eilen tuli taasen harrastettua työmatkailua, tällä kertaa päivän pikavisiitillä Ranskaan. Valitettavasti Ranskan pääkonttori sattuu sijaitsemaan niinkin vastenmielisessä paikassa kuin Nizzassa. Toisin kuin Amsterdamissa pari viikkoa sitten, tällä kertaa pääsin käymään ihan kaupungissakin asti parin tunnin iltakävelyllä lennon lähtöä odotellessa.

Ilma oli sangen aurinkoinen ja lämmin, joten lentokoneestakin pystyi kuikuilemaan muun muassa Alppeja. Edellisestä kerrasta Alppien lähistöllä onkin jo kulunut sellaiset 13 vuotta. Huh, oonko mä oikeasti noin vanha?

Otin kännykällä pari kuvaakin, ihan todisteeksi että oikeasti olin siellä.




Oli muuten ensimmäinen vierailu Välimeren rannalla. Suhteellisen lähellä (parin sadan kilometrin päässä) olen kyllä käynyt, mutten muistaakseni koskaan rannalla asti. Ja eipähän tuo lainkaan hassumman oloinen paikka ollut! Saattaa jopa käydä niin ikävästi, että joudun tekemään uuden vierailun. Ja vierailu saattaa jollain kumman tavalla osua ihan vahingossa torstai–perjantai-akselille, jolloin samalla vaivalla voikin viettää vaikka viikonlopun siellä. Esimerkiksi juhannus (vaikka eihän täällä mitään juhannusta ole) ei kuulostaisi pahalta vaihtoehdolta.

Seuraavaksi haluan kertoa hieman oliiveista. Yksi harvoista ruoka-aineista, joita en syö ollenkaan, on oliivi. Puolen vuoden, vuoden välein aina testaan, joko olisin niin aikuinen, että oliivi maistuisi. Ei ole vielä tullut sitä hetkeä, mutta uskon että se joskus tulee. Oliiveja kun on niin monessa paikassa, että ihan mielelläni niitä oppisin syömään. Nytkin paluumatkalla lentokoneessa oli tarjolla salaattia, josta sellainen kolmasosa koostui oliiveista, joten päätin jälleen tehdä ihmiskokeen. Ylpeänä voin kertoa, että söin kaikki oliivit (yli 1o!) . En nyt varsinaisesti tykännyt, mutta en nyt inhonnutkaan. Hämmentävää. Ehkä se tästä vähitellen...

Tästä sujuvasti siirrynkin paikallisen lentoyhtiön, Brussels Airlinesin, hassunhauskaan tapaan kirjoittaa kaikki tyyliin b.jotain. Lentää voi siis halpalentoyhtiöluokassa b.light tai semibisnesluokassa b.flex. Matkalla voi lukea asiakaslehteä b.there sekä tilata ruokaa b.delicious-listalta. Kylmät juomat siemaillaan muovisesta b.cool-mukista, vähän kuumemmat pahvisesta b.hot-mukista. Roskat voi sijoittaa kätevästi b.tidy-paperipussiin. Kun näitä riittävän kauan tuijottelee, alkaa hieman ottaa b.äähän. Lentoyhtiön nimi sentään ei (vielä) ole b.russels airlines, eikä lentokoneen kyljessä lukenut b.oeing. Pitäneekin lähettää ilmaisena vinkkinä b.rändäys-osastolle.

Tällaista siis tänään täällä!

Rapujen pyöräretki

Enpä vielä perjantaina tiennyt, minkälaiselle aktiivilomalle olinkaan lähdössä. Enkä sitä, miten paljon kahdessa vuorokaudessa ehtii, jos tietää mitä tekee.

Olimme Pian kahden suomalaisvaihtarikaverin (voi, näitä suomalaisia yhdyssanoja onkin jo vähän ikävä) kanssa Amsterdamissa viikonlopun verran, yhden seurueen jäsenen perhetuttavan luona. Ja tällä(kin) kertaa tuli todella todettua paikallistuntemuksen merkitys. Edellisen kappaleen toteamus tietää mitä tekee ei tarkoita, että me olisimme tienneet. Mutta isäntämmepä tiesi.

Perjantai-iltana teimme kaupunkikierrosta ihan kävellen, mutta lauantaina taattuun hollantilaistyyliin vuokrasimme polkupyörät ja lähdimme sykelöimään ympäri kaupunkia ja etenkin kaupungin ympärillä. Päivän tietoisku: tiesitkö, että Amsterdamin keskustasta muutaman kilometrin päässä alkaa täysiverinen maaseutu? En minäkään vielä lauantaiaamuna. Tämän jälkeen Espoon pellot lähellä pääkaupungin keskustaa eivät enää tunnu missään – Amsterdamissa maaseutu oli paljon lähempänä ja huomattavasti maaseutumaisempaa.

Kokonaisuudessaan Tour de Amsterdamille tuli mittaa arviolta 60 kilometriä. Matkalle mahtuikin sitten kaupungin (yllätys) ja kanavien (vielä suurempi yllätys) lisäksi jokia ja sitä mainostamaani maaseutua lehmineen, lampaineen ja muine ötököineen. Lisäksi pikkukyliä ja vielä pienempiä kyliä, sekä toki myös tuulimyllyjä. Keli oli sopivan aurinkoinen, emmekä osanneet ennakoida moista ulkoilua, joten tällä hetkellä peilistä katselee hieman punakahko kuvatus.

Oli kivaa. Perinteiseen tapaan digikuvien kehittämisessä kestää pari päivää, mutta eiköhän tänne jotain ilmaannu lähipäivinä. Taidanpa siirtyä kirjoittamaan hakemustani rapuvaltion kansalaisuuden saamiseksi, kun ihonvärikin on kerran kohdallaan.

PS. Belgialaiseen ruokakulttuuriin tutustuminen on siirtynyt askeleen pidemmälle – simpukat ja ranskalaiset tuli testattua torstaina. Maistuivat!

Iso matkapyörä pyörähtää

Jos tässä on muutama viikonloppu tullut oltua enemmän tai vähemmän paikallaan, nyt alkaa matkusteluvaihde lähteä päälle. Huomenna Pia tulee pariksi päiväksi Brysseliin, josta singahdamme perjantaina töiden jälkeen viikonlopuksi Amsterdamiin.

Äsken taas varailin ja järjestelin puolittaista ex-temporematkaa Pariisiin parin muun täällä harjoittelevan kanssa. Puolittainen ex-temporematka se on siksi, että jo jonkin aikaa tässä on mietiskelty, että pitäisköhän ja no pitäisköhän. Tänään päätettiin, että pitää, ja nyt on sitten jo homma pulkassa. Tarjolla oli nimittäin melko hyvä ajankohta, sillä ensi viikon viikonloppu on täällä kolmipäiväinen toisen helluntaipäivän(!) ansiosta. Aivan niin, belgialaiset siis eivät vietä pitkäperjantaita eivätkä tapaninpäivää, mutta toista helluntaipäivää kylläkin.

Näiden lisäksi olisi ilmeisesti kesäkuussa tai ainakin niillä main tiedossa muutama työmatka, jotka pitäisi myös kohtapuoleen varailla ja järjestellä. Ettei pääse kyllästymään näihin brysseliläisiin maisemiin.

Saisi vaan palata se kesä takaisin!

Kuka haluaa hävitä ensi vuonna?

Otsikon lisäksi toinen hyvä kysymys on: kuka päästi joulupukin ja Krissen lavalle? Pieni ja keskisuuri ihminen ei aina ymmärrä... muutenhan nuo Euroviisut näyttivät sujuvan ihan mallikkaasti.

Pidimme pientä kisastudiota täällä muiden harjoittelijoiden kanssa. Aluksi auki oli Hollannin tv, sitten älysimme vaihtaa sille ainoalle BBC:n kanavalle, joka täällä näkyy. Kommentit olivat taattuun brittityyliin melko kuivakkaita ja sarkastisia. Esimerkiksi Apocalyptican shown aikana: "Kun kuoriutuu kuplasta, ensimmäisenä tulee sitten mieleen niellä loisteputki". Lisäksi etenkin Isä joulu ja Lady in pink saivat osansa – "älkää antako sen enää puhua".

Luulen kuitenkin, että syynä oli ihan puhdas katkeruus. Iso-Britannia kun oli pitkään nollilla, kunnes se Maltan 12 pisteellä nousi toiseksi viimeiseksi, Irlannin edelle. Oli tavallaan hauska seurata kommentteja, kun menestys ei ole niin hyvää. Ja tällä kertaa ei-suomalaisesta näkökulmasta.

Ehkäpä kyseessä on vaan oma heikohko euroviisukarmani? Viime vuonna kyllä Suomi voitti, mutta poikkeus vahvistanee tämänkin säännön. Kuka haluaa hävitä ensi vuonna? Mitä kanavaa pitäisi katsoa? Tajouksia?

Ja niin, hyvää äitienpäivää!

Kolmen päivän hotelliumpio

Terveisiä Amsterdamin lentokentältä! Tuli käytyä Hollannissa kolmipäiväisessä workshopissa, joskin maisemien katselu rajoittui autoon, parkkihalliin, lentokenttään ja hotelliin. Ulos asti en jaksanut lähteä, kun olisi pitänyt taapertaa terminaalin läpi, ja sielläkin olisi ollut lähinnä parkkipaikkaa katseltavana.

Itse hotelli oli kyllä melkoisen tyylikäs ja tyyris, mutta sijainniltaan kovin kätevä – sisäänkäynti suoraan terminaalista. Tai no, kun saapuu parin sadan kilometrin päästä, lentokentästä ei juuri ole hyötyä. Vaikka menee sitä tie sinnekin.

Tässäpä olikin sitten kaikki olennaiset noin kuulumisten kannalta viimeiseltä kolmelta päivältä. Tuli riittävä annos prosesseja, prosessikaavioita ja prosessikuvauksia. Sekä vähän myös prosesseja. Huomenna voisikin sitten taas mennä toimistoon jatkamaan prosessien parissa. Kolmessa päivässä tuli ainakin havaittua, mitä kaikkea vielä puuttuu.

Reilun viikon päästä olisi tarkoitus palata Amsterdamiin, tällä kertaa viikonloppuna ja ihan keskustaan asti. Josko sitten vaikka näkisi vähän enemmän. Nyt on puoli tuntia aikaa päättää haluaisiko katsoa euroviisuja hollanniksi vai ranskaksi. Harmi kyllä, suomenkieliset laulunsanojen tekstitykset jäävät pois...

Meine Wochende

Hallo! Viikonloppu kului hapankaalia haistellessa ja nahkahousujen henkseleitä paukutellessa naapurimaassa Saksassa. Tämän kirjoitelman otsikkokin on siksi yläasteen saksan aineiden innoittama. Siis tyyliin "Kirjoita 100 sanaa otsikolla Mein(e) ". Nyt on vähän yli 100 sanaa, mitä kovin harvoin tapahtui saksan aineissa. Sellainen 102 sanaa oli ihan ehdoton maksimi, jos 100 vaadittiin.

Hassua muuten, kuinka sitä ehti kuukaudessa tottua kieleen, jota ei osaa yhtään. Jotenkin sitä meinasi automaattisesti mumista jotain bonjourin ja pardonin tapaista, vaikka saksaa pitäisi ihan oikeastikin osata puhua. Sitten kun yritti, niin kyllähän sitä vähän. Siis vähän.

Ohjelma tiivistettynä: perjantaina illalla Pia ja kaksi muuta Bochumin suomalaisvaihtaria järjestivät Finnische Partyn (yllättävästi siis suomalaisteemalla mentiin...), lauantaina käytiin Essenissä ja Bochumin keskustassa, sunnuntaina Kemnader Seen rannalla piknikillä. Koska en viitsi kopipeistata Pian blogia, voitte ehkäpä lukea sieltä tarkemmat detaljit. Tässä blogissa kilpailuvalttina tarjolla joitakin kuvatuksia.

Essen oli aika tavallinen kaupunki, joten en nyt hirveästi jaksanut kuvatakaan. Tässä kuitenkin ihan näppärän oloisen katutaiteilijan tuotoksia. Huomatkaa myös kohtuullinen liitukasa etualalla. (näitä saa sit suurennettua klikkailemalla, jos joku ei ole vielä huomannut)

Sunnuntaina käveltiin järvelle Betonin... köh, anteeksi Bochumin yliopiston pihan läpi. Tai oikea nimi lienee jotakin tyyliin Ruhr Universität Bochum. Se on vähän kuin Merihaka, Itä-Pasila ja Vekaranjärven varuskunta olisi fuusioitu ja kasattu samaan paikkaan. Tarkkaavaisimmat voivat havaita myös innokkaan luennon odottelijan istuvan penkillä.

Vuoden betoniarkkitehtuuriteko -palkinnon ehdokkaat ovat... (se toinen on Lahden kaupunginteatteri).

Paikallista edunvalvontaa. Nyt tarkkana Kopolassa!

Yliopiston puutarhassa oli kiinalainen puutarha.

En lähtisi tuijotuskilpailuun tämän klovnikalan kanssa. Jos sillä ei olisi punaista nenää, näyttäisi kyllä lähinnä hylkeeltä.

Piknikeväitä. Edellisen kuvan kala ei liity tapaukseen. Ihan lihansyöjiä oltiin.

Pari kuvaa järveltä.

Täällä Belgiassa sitten tuli tänään se pitkään odotettu sade. Viisi viikkoa siihen menikin. Keli oli sellaista suomalaisen syysmyrskyn luokkaa. Teki mieli jossain vaiheessa käydä ankkuroimassa toimistotalo maahan, ettei se lähde kiertoradalle. Ehkä se belgialainen kesä alkaa tästä!

Fiskende... Måsende... ei kun Oostende!

Tänään oli pakko tyhjentää kameran muistikortti, että saa sen huomenna taas mukaan. Tässä nyt siis niitä kuvia Oostendesta, kun kerran lupasin. Jännää muuten miten tietokoneen kovalevytila on suhteellinen käsite, oon sieltä nyt kahden kuukauden aikana poistanut ainakin 10 gigaa kaiken maailman roinaa, ja aina vaan tuntuu löytyvän lisää, kun vähän aikaa etsii.

Sitten niihin kuviin. Belgiassa ei tuo asemakaavoitus ainakaan turhan paljoa rajoita julkisivuvalintoja. Tästä voisi tehdä ihan erillisen koosteen joskus myöhemmin, mutta otetaan nyt yksi ihan tyylikäs suoritus. Toi kaikki on siis samaa taloa...



Mut osaa nää kyllä rakentaakin!

Löytyi myös aika tyylikäs minigolfrata, melkein yhtä tyylikäs kuin Puotilan International Minigolf. Täytynee mennä joku päivä takaisin Oostendeen, voisi käydä koestamassa tuota.

Siellä tuuli. Ja oli kirkasta. Ja joku tosi pirteän näköisiä turisti. Varmaan joku suomalainen.

Oli siellä rantakin, joskin me pysyttiin ihan kiltisti asfaltin puolella. Huhtikuu ja ranta ei jotenkin kuulosta normaalilta yhdistelmältä.

Kaiken maailman purtiloitakin riitti. Muun muassa kuuden norjalaisluksusveneen letka (ei kuvassa), helppohan sitä on öljyrahoilla rällätä pitkin meriä.

Kalaa oli tuhatta sorttia...

... ja missä kala, siellä lokki kavereineen. Sivistymättömille tiedoksi, että otsikossa mainittu mås on ystävämme S. Seagullin ruåtsalainen serkku. Näistä liitelijöistä kyllä tuskin kukaan taalaa svenskaa, mutta kun en hollantiakaan vielä osaa lokin vertaa.

Huomenna voikin karata töistä jo puoliltapäivin ja hypätä Bochumin junaan. Tai no huijasin vähän, ensin pitää hypätä Kölnin junaan. Netissä sentään oli kyseinen kaupunki tallella, vaikka matkatoimisto sen olikin hukannut.

Minivappu

Hyvää vappua Brysselistä. Lämmintä on leppoisat parikymmentä astetta ja aurinko helottaa taivaan täydeltä! Vappusää ei siis ole ihan perinteinen suomalainen, mutta eipä ole vappukaan. Tänään on kyllä ollut vapaapäivä, mutta eipä täällä vappua mitenkään vietetä. Eilenkin oli kaupungilla hyyyyyvin hiljaista, kun moni oli ilmeisesti vielä ottanut vapaapäivän saadakseen nelipäiväisen miniloman.

Ainoa poikkeus katujen hiljaisuuteen oli Manneken Pis -patsaan luona kuuden maissa, kun paikalliset suomalaiset lakittivat patsaan. Patsas on vähän Havis Amandaa pienempi, mutta niinpä oli aukio ja katsojajoukkokin. Eikä tarvittu niin isoa lakkiakaan. Itse olin töissä puoli kuuteen asti, joten itse lakitus tuli missattua, mutta tässä tulos pari minuuttia myöhemmin:


Muuten tunnelma oli patsaan vieressä jopa jonkin verran vappumainen. Itsellä ei tullut kyllä tuota valkolakkia otettua Belgiaan ollenkaan mukaan (mikä ylläri!), mutta monilla muilla näytti kyllä olevan.

Tänään sitten oltiin tuossa naapuripuistossa vappupiknikillä. Tilaa oli aika paljon enemmän kuin Ullanlinnanmäellä, mutta eipä ollut mäkeäkään. Ei kovin vappuisaa, mutta muuten mukavaa.

Tällaisia tällä kertaa. Sunnuntaina muuten päädyimme lopulta ihan perille Oostendeen asti, sieltä voisin laittaa muutaman kuvan, jahka jaksan ne kamerasta kaivaa. Alkaa levytila loppua, joten sekin vähän tätä kuva-arkistointia hidastaa... ja muut kootut selitykset voikin sitten kukin keksiä itse.