No kun kaikki muutkin

Tästä blogin pitämisestä on nykyään tainnut tulla lähes pakollista kaikille, jotka lähtevät maailmalle. Ainakin melkein kaikki blogia tuntuvat pitävän. Enkä minäkään uskalla olla erilainen nuori. Bloginpitotaajuus jää nähtäväksi, mutta ehkä joskus, ehkä jotain. Ehkä ainakin äiti lukee.

Otetaan perusfaktat alkuun. Lähden aprillipäivänä 1. huhtikuuta Brysseliin työharjoitteluun puoleksi vuodeksi. Harjoittelu on osa Koneen kansainvälistä harjoitteluohjelmaa, tittelini on huikealta kuulostava Maintenance Contract Process Analysis Assistant. Toivon saavani käyntikortin, sillä haluaisin nähdä, millä fonttikoolla tuo siihen mahdutetaan.

Tällä hetkellä menossa on tuhat erilaista matkasäätöoperaatiota. Asiaa ei yhtään helpota se, että sain kuulla lähdöstä vajaa pari viikkoa sitten. Kaikkein suurin haaste onkin kaikkien korttien (mm. luottokortti ja henkilökortti, toimitusaika 2-3 viikkoa) saaminen vajaassa kahdessa viikossa. Loppuviikosta sitten näkee, onnistuiko se. Itsepähän lupauduin lähtemään näinkin nopealla varoitusajalla.

Ooh, ensimmäinen blogipostaus. Huikeaa. Mahtavaa. Suuren urheilujuhlan tuntua. Pitäisköhän ruveta vaikka tiskaamaan.