Ajoissa? No ei...

Koska Pia ehti jo spoilata tämän blogin ennen suuria ja ennen kaikkea juhlallisia julkistusseremonioita, taitaapa olla syytä tuottaa jotain sisältöäkin. Vaikka tärkeintähän on, että on blogi, sisällöstä viis. Markkinoinnin laajasivuaineopiskelijana tämä huikea tietovuoto toki oli osa suurta juolkistusstrategiaa. Vuodot on aina mielenkiintoisia, kysykää vaikka Microsoftilta.

Jos jostain tavoista pitää pitää kiinni, niin ainakaan ajoissa ei kannata olla. Lähtöhässäkän määrä on kasvanut aika eksponentiaalisesti tämän viikon aikana. Vielä tiistaina tein rauhassa kotiseutukierrosta Lahdessa, mutta loppuviikkoa kohti hommat on jostain syystä alkaneet kasautua. Pakkaamista en tietenkään ole edes aloittanut vielä, mutta asuntoa olen sentään saanut jonkun verran raivattua ja samalla valikoitua mukaan lähteviä tavaroita. Huomenna sitten loput, toivottavasti.

Helsingin asunnon kanssa homma meni tavallaan aika kätevästi, tähän tulee nimittäin yksi entuudestaan tuttu kansiksen opiskelija Jyväskylästä vajaaksi neljäksi kuukaudeksi asustelemaan. Lopuilta kahdelta kuukaudelta saan opintotukea, joka kattaa vuokran. Koska vuokralainen on tuttu ja luotettava sekä jää edelleen asumaan Jyskylään, mä voin jättää tänne aika paljon tavaraa. Yläkaapin änkemisennätyksiä siis on tehty ja lisää on tulossa.

Aiemmin mainitsemani korttioperaatio päättyi onnellisesti. Poliisi, Nordea ja Kela yllättivät positiivisesti ja marginaaliakin jäi vielä monta päivää. Yksi ruotsalainen hurraa näille!

Näin tällä kertaa. Huomisen suurena tavoitteena on siis saada tämä pommituskenttä Rikun asuttavaan kuntoon sekä etsiä jostain tyhjiöpumppu ja heliumpuhallin, jotta ihmeellinen tapahtuu ja kaikki tavarat mahtuvat matkalaukkuihin kuitenkaan painamatta yli 20 + 6 kiloa.

No kun kaikki muutkin

Tästä blogin pitämisestä on nykyään tainnut tulla lähes pakollista kaikille, jotka lähtevät maailmalle. Ainakin melkein kaikki blogia tuntuvat pitävän. Enkä minäkään uskalla olla erilainen nuori. Bloginpitotaajuus jää nähtäväksi, mutta ehkä joskus, ehkä jotain. Ehkä ainakin äiti lukee.

Otetaan perusfaktat alkuun. Lähden aprillipäivänä 1. huhtikuuta Brysseliin työharjoitteluun puoleksi vuodeksi. Harjoittelu on osa Koneen kansainvälistä harjoitteluohjelmaa, tittelini on huikealta kuulostava Maintenance Contract Process Analysis Assistant. Toivon saavani käyntikortin, sillä haluaisin nähdä, millä fonttikoolla tuo siihen mahdutetaan.

Tällä hetkellä menossa on tuhat erilaista matkasäätöoperaatiota. Asiaa ei yhtään helpota se, että sain kuulla lähdöstä vajaa pari viikkoa sitten. Kaikkein suurin haaste onkin kaikkien korttien (mm. luottokortti ja henkilökortti, toimitusaika 2-3 viikkoa) saaminen vajaassa kahdessa viikossa. Loppuviikosta sitten näkee, onnistuiko se. Itsepähän lupauduin lähtemään näinkin nopealla varoitusajalla.

Ooh, ensimmäinen blogipostaus. Huikeaa. Mahtavaa. Suuren urheilujuhlan tuntua. Pitäisköhän ruveta vaikka tiskaamaan.